Jouluolutta.

Aattelin tänne nyt, kun on kerran puraissut kärpänen tuohon kotioluen tekoon, niin vähä töhertää tähän omaan olutkokeiluunkin artikkeleja. Ja mikäpä muu sitä ruuan kanssa passaa yhteen ku olut. No ehkä joku muukin… : )

Elikkäs viime viikolla tiistaina tuli olut tarpeet Kotiviiniltä ja pistin “pojan röhisemään.” Tavoitteena oli tehä maltaista ja tummaa olutta joulupöytään palan painikkeeksi.

Uutteena käytin Thomas Cooperssin Irish Stouttia. Suklaa mallasta “lainasin” velipojalta 135g, jonka rouhin yleiskoneella hienoksi ja keittelin sitä 65 asteessa puolisen tuntia. Myöskin kokeilin tummaa raakaruokosokeria (300g), jonka sulatin pannulla massaksi ja lisäsin käymisastiaan. Lopuksi lisäsin 650g tummaa spray mallasta ja laskin hanasta kylmää vettä 22 litraan saakka ja sain og lukeman 1,042 elikkä nopian laskukaavan mukaan oluesta tulee noin 4,2-4,4(5) prosenttista jälkikäynnin jälkeen. Laskukaava on suunnilleen sellanen, että alkutila esim. 1,042 miinus lopputila esim. 1,010 josta saadaan 0,032 ja tosta otetaan nollat ja pilkku pois eli 32 jaetaan 7,66, josta tulee 4,178.

Eli vielä selkona 1,042-1,010=0,032  ,  32/7,66=4,178 (Muistutuksena itelle)

Noniin sitten hiivalle pieni herätys ja sankkoon hieman kauhalla happea sekottaen. Poika likavaatekaappiin käymään.: )

Poika otti iloisesti pulputen keskiviikko iltana minut vastaan töistä ja kävi muistaakseni sunnuntaihin asti, kunnes lapposin sen kertaalleen eli otin pohjasakan pois. Ja mittasin og:ksi 1,010. Tiistaina sitten oli pullotus sessio ja lisäilin pariin pulloon hieman vaniliinisokeria ja toki mitallisen panimosokeria jälkikäyntiin/hiilihappojen vuoksi. Pullojahan toki tuli 38 kipaletta. Osa puolikkaitakin. : ) Eli toisin sanoin on jouluksi ainakin palan painiketta, jahka säästyy sinne asti… No tänään piti sitten ku metästä kömmin känpille, niin ottaa pari maistipulloa kylmään ja testata millä mallilla olut on…..

Ekan testipullon korkkasin siinä 17.30 ja sihahti aika hyvin. Vaahtoa oli jo kehittynyt sellasen 5-10 millin verran, kun sen lasiin kaadoin.Väri oli tumma, jos en sanoisi, että musta Colamainen. Maku oli paahteisen maltainen, mutta en ainakaan sitä suklaata maistanut ollenkaan ainakaan vielä ja varmaan se ei erotu tuolta myöhemminkään. Jälkimaku oli vielä hieman liian paahteinen, mutta se pehmenee, kuhan olut saa muutaman viikon rauhassa kypsyä. Muuten oikeen mukavan maltainen ja paahteikas joulupöydän kaveri ja toimii myöskin varmasti tumman suklaan kanssa. : )

 

Eilen otin kokeeksi kaupasta Lapparin jouluolutta, joka oli aika iloinen yllätys ja tähän mennessä paras Lapinkullan olut mitä olen juonut. Skaala toki ei ole laaja (normi lappari + lapparin ice.) Väritykseltään tämä jouluolut oli kuparisen tumma ja maku oli pehmeän maltainen. Toinen tuttavuus mikä jäi käteen oli sitten Olvin Suomalainen 90- vuotis Juhlaolut. Aattelin tätä heti sellaseksi aika varmaksi tapaukseki, sillä Olvilta on tullut vähä samankaltainen 130-vuotis juhlaolut,joka on todella hyvää maltaista olutta ja näin myöskin meikäläiselle kelpaavaa. No kuitenkin tämä juhlaolut osottautu hieman tylsähköksi olueksi. Vaahto oli vähä “löysää” ja loppui täten liian aikasin. Sanotaanko, että jos juomaan rupeaisi, niin tämä voisi mennä kivuttomasti alas, mutta nauttimaan tästä ei juurikaan kerenny.

Jagerin kanssa Lapinkankaassa

Tänään oli Kärsämäessä haukkukokeet ja siitä syystä en päässyt Saviselkiin koiraa käyttämään vaan lähin Lapinkankaan syvänmaalle kahtelemaan löytyskö sieltä mitään mukavaa koiran eteen. Vähä seittemän jälkeen sain luut ylös lämpösen peiton alta ja pistin kahavit tulille. Siinä samalla muutaman leivoipasen levitin ja nakkasin sumpin tuoksuessa eväät reppuun ja lähin koiran hakureissulle. Koirat tykitti tarhassa iloisesti kumpikin haluten mehtään, mutta valitettavasti “eläkeläinen” jäi tarhaan ja nuorempi poju pääs golffin perrään. Sitten matka jatkui kohti Lapinkangasta. Auto parkkiin tutulle “mättäälle” ja siinä hiukan arpoilin, että kehtaako tonne sateen tihkuun lähtiä, mutta aattelin, että eihän se ny aina voi nätti keli olla… Reppu olalle ja koira kontista veks…

Kelloa tsiikailin ja se näytti 8.20 ja koira oli juuri lähteny ekalle lenkille. Pimiäähän se toki oli, mutta siinä kuupoilin männyn juuressa ja oottelin koiraa. Kävin siinä samalla kahtomassa onko taukotupa kasassa. – Kasassa oli. Koira loikki sittemmin luokse ja ranne näytti 8.37 eli eka oli 17 minuutin mittanen. Sittempä siinä sanoin koiralle, että lähetäämpä tuonne ja itekki otin muutaman kymmenen metrin “askeleen.” No koirahan häves taas ja meni sivutuulessa kohti Lapinnevaa. No se lenkki ei ollu ku 6 minuutin mittanen, ku se parin kymmenen metrin päästä kävi ukkoa kahtomassa. No häves samalla ja kohta ite kuulin tuulen alta räsähyksen ja samassa koira haukahti muutaman kerran. Sitten rupes kuulumaan “vähä” ajon ääntä ja luulin, että se nappas jäniksen ylös. No samassa tuli aukon toiseen reunaan 100 metrin päähän iso hirvi ja toinen sonni tuli vähä minusta katottuna sivulta 50 metrin päästä ja haisto minut ja jatko koira perässä matkaa meleko kiirreellä. Koira hieman ehkä ajo tässä vaiheessa sitä sonnia… No ne sitten hipsivät 2,4 kilometrin päähän ja toppasivat tai no koira ainakin toppasi sinne tien reunaan. Olisiko JO puhti loppunu??

Jageri sitten jäi sinne pörräämään ja ite lähin samalla autolla ajelemaan “pientä” lenkkiä. No ku pääsin muutamaa kilometriä vaille koiraa, niin se lähtiki palaamaan takas lähtö kuopille ja itellä oliki sitten jo kiire takas. Eihän sitä tietenkään kerenny takas lähtömetreille ku koira näytti ehtivän minua. Ajelin sitten takas Lapinkankaaseen ja lähin koiran kanssa kahtelemaan sitä toista elukkaa… Koira näytti vähä “pelokkaalta,” ku ei isäntä ollukkaan paikalla ja täten lönni takana tulemaan jonkin matkaa ennen ku sain koiran taas lähtemään. Sitten se lähti vähä ennen nevaa lenkille ja kävi 350 metrin lenkin ja palas varttitunnin jälkeen takas. Tarvoin koiran kanssa sinne missä se oli käyny ja samassa kuulu pari kolahusta metästä. Koira meni sinne ja taas kuulu kalahdus, joten nappasin jo kameran käteen, jotta sais kuvailtua, jos sieltä jotain tulee… No koirahan sieltä tuli menemään ja olin jo lähössä ääniä kohti, kun rupes aukon takaa näkymään ajomies. Oli näköjään lähetty mies ajolla pyyntiin. Sitten nappasin koiran taluttimeen ja lähin poisa.

Tässä muutama valotus koirasta…

 

“Oikea kennelhirvi.”

Löyty youtubesta tällänen “Oikea kennelhirvi.”

Oispa makia nuoria koiria ja miks ei vanhempiakin koulutella. : )

Valokuvasunnuntai…

Aattelin siinä lauantai-iltana, että eipä oo tullu kuvattua pitkään aikaan oikeastaan mitään… Siinä sitten meinasin, että voishan sitä lähtiä sunnuntai aamuna Jagen kanssa mehtään ja samalla vähä kuvailla alkutalven “effektejä.” No eihän se auttanut muu,kuin nousta aamulla seittemän aikaan ja rakennella reppu valmiiksi aamun tapahtumiin.

Koiraa hakiessa oli kumpanenkin jo herännyt ja ku autosta nousin, niin oli jo iloiset haukut kiivaimmillaan. Vanhempi tarhasta mukaan ja ajelemaan… Ensinnä ajelin Jylhänjärvikankaalle yhteen aukkoon ja laskin koiran irti. Koira katosi heti, mutta lähti kaartamaan takasin tielle ja sitä pitkin ravaamaan. Ei muuta ku takas ite autolle ja koira kyytiin. Vielä yritin Kuoppanevalle koiraa, mutta ei tuntunut koiraa kiinnostavan vaan otin Jagen konttiin ja ajelin yllätys,yllätys Savinevalle kaatopaikkatien varteen. Täältä sitten koira lähti heti hakemaan ja itekki otin myös jo muutaman askeleen kameran kanssa ja rupesin “testailemaan” miltä se kuvaaminen tuntuu…Jagge sitten teki sellasen 2 kilometrin hakulenkin ja nappasin sen sitten kiinni ja vaihettiin vielä paikkaa Ritomäen päälle, jossa se pyöri noin kolme varttia…

Tässä muutama otos, jossa säätöinä käytin iso 800,aukko F  8.0 ja valotus oli 1/125.

1.kuva.Oikealla oleva luminen männyntaimi, jossa taustana puiden ja lumen “keskiväli.”

2.kuva. Jagge jolokuttelemassa lumista tietä pitkin. Kuvaa hieman “kropattu” koiran esille tuomisen vuoksi.

3.kuva. Lumi ei aivan yltänyt joka paikaan vaan löysin tälläisen “törmän,” josta värejä korostamalla sain paremmin maaston esiin.

Hirvityöskentelyä…

Tänään kello herätti seitsemän aikaan ja nappasin eilen ladatun keittimen päälle. Siinä aamupuuroa syödessä pakkailin eilen tehdyt eväät reppuun ja kahavit termariin. Vaatteet päälle ja koiran hakuun. Koirat innokkaina pokuttivat tarhassa, että kumpi pääsee isännän mukaan. No nuoremmanhan minä toki sieltä valitsin, kun en ollut sitä kolmeen viikkoon päässyt irtilaskemaan. Autolla sitten matka taittui kohti Pellonpäätä, mistä meinasin koiran laskia irti. Vähä matkaa ajettiin lumen peittämää mehtätietäpitkin ennen ku parkkeerasin auton sopevalle “mättäälle.”

Tutkalla signaali ja koira irti. Kävi aamu tarpeet tekemässä,mutkan juoksemassa metässä ja tuli isäntää tervehtimään. Sitten itekki kävelin autolta satakunta metriä näyttäen koiralle vähä suuntimaa, mihin oltaisiin menossa. Koira lähtikin ja juoksi 480 metrin päähän tieuraa pitkin ja kävi pari ojan välin oikealla puolen tietä. Sieltä meno palasi takasin uran yli Huosiaisten tietä kohti. No kohta rupesi haukku kuulumaan ensin vähä kyselevästi nostaen haukun tiheyttä. Eli kesti sellaset 17 minuuttia ku rupesi haukku kuulumaan ja matkaa linnun tietä minusta oli 800 metriä. (Retkikartasta mittasin matkan ja koira meni 1,4km ennen ku rupesi haukkumaan.)

No siinä sitten kuuntelin haukkua ja palasin autolle ja tekaisin tulet kontista… Löytöhaukku sittenpä 15 minuutin jälkeen katkes ja koira lähti siirtymään kohti Hangasojaa… Mietin itekseni, että miksihän se katkesi ja aattelin, että varmaan Piipposet on hirvenpyynnissä. Huomasin samalla koiran toppaavan Hangasojaan ja lähtevän ojan vartta kohti Huosiaistentietä. No ite tulilta hyppäsin Golffiin ja hurrautin Huosiaistentielle ja jäin kilometrin päähän katsastelemaan tilannetta. Koira tuli melkein tielle asti ennenku meni ojasta yli ja lähti jatkamaan matkaa kohti Sikolehtoa. No ite käänsin auton ja huomasin toisen auton tulevan Huosiaiskankaalta. Eli olisikohan se siirtymä johtunut tästä autosta?? On se on toki oletusta, mutta kuitenkin koira meni menojaan, mutta ei saanut enää ylös elukkaa/elukoita ja ite ajelin Tauskaarrontielle ja kävin vielä jälet tsiikailemassa Sikokankaanpiston lenkissä, mutta jälkiä ei näkyny eli hirvet oli menneet joko Vuohtosuolle tai palanneet takasin lähtöpisteeseen… Ei voi tietää… Kuitenkin koira tuli sitten Sikolehosta autolle ja matkaa koiran mittariin tuli sellaset 8 km.

Eli koiran aamupäivän töihin olin erittäin tyytyväinen vaikkakin hirviä ei löytynyt uudestaan, mutta koira teki kuitenkin hienon työn ja meni niinkuin kokenut hirvikoira yleensäkkin… Tässä vielä retkikartan sivulta piirtelin koiran lenkin, millasen se aika tarkalleen kulki hirven mukana.

Toisen lepo, toisen mahdollisuus…

Elikkä oli elukkalääkäri meinannu, että antaa Jagerin levätä pari viikkoa ja sitten vasta kokeilla mehtään. Eli eipä siinä ku antaa koiran nyt sitten levätä tarhassa…

Tänä viikonloppuna piti olla sabaturnaus Kärsämäellä, mutta siirsivät sitä parilla viikolla, koska oli porukoita sen verran vähä tulossa sinne. No eihän siinä auttanut muu, ku kävästä hakemassa kaupasta juustokabanossi paketti ja suunnata aamulla Jagen kanssa mehtään…

No siinä sitten vähä perjantai-ilta venähti ennen ku pääsin nukkumaan, joten aivan aamuvarhain ei jaksannu lähtiä mehtään. No kuitenkin ku pääsin punkasta ylös ja sain kahavit pulloon, niin olin jo koiran kanssa kävelemässä Karhusaareen päin. Eihän sitä toki olis Jagen kanssa tarvinnu kävellä, ku lähti heti autolta ravaamaan eteenpäin, mutta ku elohopea oli kymmenen asteen hujakoilla pakkasta, niin piti “lämmikkeeksi” tällä kertaa täppäillä ja vähä sihdata kameran kanssa upeaa pakkasaamua.

No koira oli sitten jo Karhusaaressa ja näytti jo vähä siltä, että saattais olla elukan perässä. Sitten koira kierti Hoikkanevan puolessa ja näytti jo menevän kohti Ritomäkeä ja Kajaanitietä, joten päätin kiireesti läksiä autolle, että pääsisin koiran eteen ennen,ku se olisi jo tiellä. No tätä ei olis kannattanu tehä, sillä ku olin enää 50 metrin päässä autolta, niin huomasin koiran kääntyvän samalle uralle, missä ite äsken olin 300 metrin päässä. Samalla emä ja vasa hyppäsi uralle 300 metrin päähän ja ite hätäisesti nykäisin kameran käteen ja kerkesin juuri ja juuri tämän kuvan otettua…

No koira sitten ravasi perään ja meni menojaan kiertäen Kellosepän pellot, välillä palaten takasin uran yli kauempana ja taas menevän Mustosenleholla, kunnes alkoi laskeutuvan likemmä Kajaanitietä. Ite hyppäsin autoon ja ajelin Silonevan pellolle oottelemaan haukkua, mitä ei sitten koskaan tullukkaan vaan lähtivät takasin Kellosepän suolle ja sieltä laskeutuivat Kajaanitielle, jossa koira oli vaihtanut emän ja vasan yksinäiseen elukkaan. Eli koira jäleltä kiinni ja kotia kohti…

Päivän saldona oli nätti keli joka on yhä ja pari näpästyä kuvaa Pyhäinpäivältä “Halloweenilta.” Toki huomenna olis vielä toinenkin vapaapäivä, joten voi olla, että lähettäs kahtelemaan hirviä, jos ei kehkeydy muuta. Vielä viimesenä kuva samalta urilta tältä päivää… Tämä päivä on kyllä aika otollinen kuvaamiseen, koska on valoa ja samalla hieman utua, joten saa oikeilla asetuksilla pehmeitä kuvia…

Viime viikon tarinaa…

No ensinnäkin viimeset lihat jaettiin tai no oli jaettu perjantaina, ku ite olin töissä eli siihen loppu tämän syksyn hirven pyynti osaltani Kärsämäellä. Toki vielä on mahdollista päästä Temmekselle hirven tappoon. Saas vaan nähä saako aikaiseksi ja millonka kerkeää sinne lähtiä.

Sitten oli sellanen mielenkiintonen juttu ollu viime viikolla tossa Riistamiehien alueella, että olivat haukuttaneet karhua. Keskiviikkona oli paikallinen koira saanu työskennellä 4 tuntia karhun kanssa ja torstai-perjantai välillä oli isäukon Jokeri työskennelly peräti pitkästi yli 10 tuntia (olikohan peräti 15 tuntia) karhun kanssa. Perjantaina sitten olivat vielä sen keskiviikkosen koiran kanssa jonku verran pokuttanu sitä samaista karhua, mutta se oli sitten vaihtunnu hirviin. Itekki soittelin aamusella tutkaan ja taustalta kuulu selvästi kunnon murinaa…

Kuitenkin, kun lauantai napsahti kalenteriin, niin lähin Ritomäelle kellosepän puolelle kahtelemaan Jagerin kanssa hirviä. Oltiin aamuhämärässä jo liikkeellä ja penkkatietä pitkin kohti karhusaarta. Ku hyppäsin tieltä mehtään, niin koira oli jo 150 metrin päässä tekemässä lenkkiä. Kerkesin hörpätä kahvit naamariin ja koira tuli käymään luonani. Eka lenkki oli 10 minuuttia. Sitten kävelin vähä matkaa karhusaaren ja mustalehon väliä, jossa koira lähti käymään 250-300 metrin lenkin. Se varmaan kesti sellaset 12 minuuttia. Sitten koira otti hirven taikka jälen eteen ja ravas Kajaanitielle 1,4 km päähän ja jäi sahaamaan sinne. No ite perään ja kuhtumaan koira pois, koska oli aivan tien tuntumassa. Sitten vaihettiin paikkaa Veneheittoon ja aikani siinä koiran kanssa tuusattiin ennen ku lähti käymään vartin lenkin 280 metrin päässä ja palas takasin. Sitten otin itekki muutaman askeleen vähä eri suuntaan sivullepäin ja koira lähti ja rupes sivutuulessa 150 metrin päässä haukkumaan hirviä. Olin siinä sitten aika lähellä joten päätin 25 minuutin seisontahaukun jälkeen hieman siirtyä kauemmas, mutta tätä ei ois kannattanu tehä sillä haukku katkesi ja koira tuli ottamaan yhteyttä, mutta lähti saman tien takasin hirvelle, joka oli lähtenyt jo liikkeelle. Koira seurasi 600 metrin päähän, mutta pyörähtikin vieressä olevaan lieteojaan ja jäi siihen. No siellä se jonku aikaa oli, joten kuhtuin koiraa ja lähin hakemaan auton. Tällä välin koira palasi ja sain sen kyytiin… Voi vain kuvitella, että missäköhän se oli pyöriny ku haisi ku ketun pesä, joten sai ajella ikkunat auki kotia kohti (PRKeleen koira)… Kotona sitten vähä “rankaisin” koiraa ku pesin sen kylmällä veellä, että se ottais vähä opiksi. No saattohan se ottaakkin sillä sunnuntaina oli isäukko käyttäny tossa kotitalon takana sitä ja maanviljelijät olivat ajaneet paskaa pellolle ja tällä kertaa koira ei ollu käyny siinä piehnaamassa eli toivottavasti otti kerrasta opiksi. No huomenna aattelin lähtiä kokeilemaan koiran kanssa mehtään, jos vaan kelit sen suo…

No muutaman uuven kuvan lauantailta sain sentään napattua, vaikka oli aika harmaa päivä…

Sopivasti mehtää

Eilen töistä ku pääsin kämpille, niin eihän sitä muuta voinu, ku keittää sumpit,hakea koira kotoa ja painua mehtään istuskelemaan. Jageri oli autossa ihmeenkin pirteä, sillä antoi ääntä tulla ja mikäpä siinä.Kävihän se minulle. No mehtään sitten jylhänjärvikankaalle täppäilemään. Koiran ku sain irti, niin olihan se jo vähä hämärää, mutta näki sentään ilman keinotekosta valoa kävellä. Koira kävi totuttuun tapaan pari ravia 100 metrin paremmalla puolella ja palasi takas. Sitten kävelin lähellä olevaan aukkoon ja istuskelin siellä tovin. Koira teki alkuun 6 minuutin lenkin ja palasi luo. Sen jälkeen siirryin aukon toiselle puolelle mehtään, jossa poju kävi 10 minuutin lenkin. Sitten kävelin aukon reunaa metässä 100 kunta metriä ja rupesin istuskelemaan/juomaan kahvia. Koira lähti ja kävi 15 minuutin lenkin ja vetäisi varmaan 50 metrin päästä ohite ja meni 150 metriin. Aattelin siinä, että kaippa se nyt autolle menee ja lähin itekkin lampun kanssa suunnistamaan autolle. Koira kuitenkin vetäisi Marttilan tielle 400 metrin päähän 27 km tunnissa ja lähti ravaamaan 38 km tunnissa tietä pitkin. Mitä helvettiä… Ottikohan pupun eteen?? No eihän siinä ku autolle. Autolle päästyäni koira oli vetänyt 1,7 km minusta ja oli paikallaan metän puolella. Soitin koiralle, mutta en saanut yhteyttä. No autolla koiran perään, joka oli palannut tielle takasin ja juoksi tietä minua päin. Ku sain koiran autoon, niin oli ollut luoltani 25 minuuttia + 15 minuuttia pois. Eli parempaan suuntaan ollaan toki koiran kanssa menollaan ja hakulenkit on huomattavasti parantuneet,mutta kuitenkin vielä pitäisi saada taiottua hakuun etäisyyttä lisää ja saada koiralle niitä hirvityöskentelyjä lisää….

Lumella pyyntiä

Lauantai aamuna oli pari senttiä lunta maassa ku tarttailtiin mehtään koirien kera. Jälkiä ei toki ollut missään joten “vaistolla” laskettiin koirat mehtään. Ite lähin tällä kertaa Jagen kanssa. Tarttailtiin Mäkelän pistolta ojan suuntaan ja heti eka lenkiltä koira oli ojan varressa hakemassa, mutta ei päässy yli siitä, joten nappasin Patolan tieltä koiran kiinni. Sitten ajelimme Ristisenmäkeen ja päästin koiran Paskon piston risteyksestä irti. Koira kävi Tulisaaressa mutkan ja meni ojalle ja kävi vähän ojan reunaa pitkin alempana ennen kun palasi lenkiltä. Sen jälkeen mentiin Paskon piston päähän ja siellä koira kävi pari lenkkiä ennen, kun passimiehet oli nähny aikasen menevän piston yli, johon Jagge meni perässä. No taas se meni ojalle ja nuohosi siellä tovin ennen, kun palasi piston päähän. Sitten ajelimme Lammasaholle ja päästin koiran sieltä irti. Ei varmaan menny ku 10 minsaa ku koira rupesi haukkumaan Alangon piston vieressä. Täppäilin haukulle ja huomasin ku vasa liikkui risukossa ja emä ajo koiraa meleko vauhilla aivan 20 metrin päähän minusta. Siinä vaiheessa olin kuivassa ojassa menossa, joten päätin mennä vähä suojasempaan kasvustoon, että olis vähä puita edessä… No sitten haukku siirty pari sataa metriä, joten lähin perään ja näin vähä harvemmalla metällä emän ja kaks vasaa, mutta hävisivät saman tien risukkoon ennen ku pääsin kunnolla sihtaamaan. Sitten täppäiltiin perässä ja soiteltiin passeja oikeisiin paikkoihin, mutta toiselle kunnon uusinta haukulle ku pääsin, niin hirvet oli sellasessa risukossa, että ei pahemmin nähny itekkään eteenpäin ku muutaman metrin. No kävelin ja yritin ajaa hirvet tielle passiin, mutta kääntyvätkin passimiehen eessä takasin syvemmälle metälle, jossa koira pyörähti luokseni ja pääsin hyppäämään koiran kiinni. Koira varmaan väsähti jonki verran ku kävi aamupäivällä hakemassa sellaset 25 km… Sitten lähin Nelostien varteen passaamaan isäukon Jokeria, joka oli tullut yli 20 kilometriä ennen ku sai seisontahaukun päälle. Oli vähä liikkuvampi emä+vasa. : )

Muutaman kuvan aamulta nappasin talvisesta maisemasta

Tänään sunnuntaina ajelin Paskon piston päähän Jagerin kanssa. Koira kävi heikkoon vastatuuleen alkuun sellasta 4-5 minuutin lenkkiä ennen ku jänis lähti muutaman metrin päästä minusta ja koira säntäsi perään. Ääntä koira ei antanut vasta kun pari kiljasua parin sadan metrin päässä. No sitten se juoksi Ristisenojalle 1,4 km päähän ja nuohosi siellä tovin ennen ku palasi tältä reissulta piston päähän. Se reissu oli 40 minuuttia pitkä. Sitten lähin uria myöten ojalle päin ja koira lähti uran päästä jotakin vanhaa jälkeä pitkin paskon suuntaan, mutta pyörähtikin passimiesten luokse 700 metrin päähän. No sinne siis ja uudestaan. Tällä kertaa päästin ojalle ja “opetin” koiralle miten siitä ojasta mennään yli. Kyseessä on siis leveä oja, mutta muutamassa kohdassa pääsee yli mataluuden vuoksi. No sitten kävin Patolan puolella pikkusen lenkin ja palasin takas paskon puolelle. Hörppäsin kahvit ja liippasin puukkoa siinä koiraa ootellessa, joka pyöri ja nuohosi ympäristöä. No koira palasi 25 minuutin jälkeen luokseni ja samalla oli toinen koira tullut hirviä pokuttamaan paskon piston viereen. Lähin kiertämään kauempaa haukkua ja koira hävesi taas varttitunniksi 300 metrin päähän. No kuitenkin ku päästiin Paskonpiston päähän oli haukkuun tullut karkko ja hirvet pyyhkäisi meidän vierestä ja oma koira lähti myöskin niiden perään 350 metrin päähän seisontahaukkuun. No eihän se tietenkään kestäny ku pari minsaa ja koira palasi reissulta takas. Otin koiran hihnaan ja lähin toisaalle hirven vetoon…

Kanalinnustuksen loppu

Elikkä normaalista poiketen metsäkanalintu-jahti päättyy tänään 15.päivä lokakuuta. Aiemmin kanalintuja sai pyytää lokakuun loppuun saakka. No anyway tänään duunin jälkeen lähettiin velipojan kanssa kattelemaan lintuja. Menimme heti suorilta apajille Kannistonkankaalle ja ei varmaan keretty sataa metriä kauemma, ku puusta pöllähti nuori teeri lentoon. Siinä vähä harmiteltiin tilannetta ja samalla rämeiköltä 70 metrin päästä pöllähti kolmisenkymmentä teertä lentoon. No lähimme talsimaan sitä paikkaa kohti ja vielä sellaset 20 teertä pomppas siitä lentoon, johon päästin piipun vailla tulosta. Seuraavaksi erkanimme Jukkiksen kanssa ja itse painelin teerien perään. Siinä vähä ison metän rajalla tuumailin, että tuolla voisi vielä muutama lintu piileksiä, mutta soitin velille ja päivittelin, että lähetäämpä muualle kahtelemaan. No autolle suuntasin vielä yhen rämeikön läpi ja kas kummaa mikäs sieltä 25 metrin tietämiltä pommas lentoon. No ukkomehtohan se siinä… Perä olkaa vasten ja seurailin hitaasti lentävää “ukkoa” risukon läpi ja pam! Lintu sukkana 40 metristä alas. Jes! Sit kipin kapin ehtimään, että ei mene hukkaan. No löytyhän se sieltä viidenkympin päältä. Elämäni eka mehto. Kyl tuli poijan suupielet korviin asti. No mitäs siinä sitten ku kamera repusta ja asettelemaan saaliskuvaa, jota ei olekkaan tullu aikasemmin tehtyä, ainakaan vähä laadukkaammalla kameralla.

Seuraavaksi suolistus ja pari kuusen havua linnun sisään ja seuraavaan paikkaan. Käytiin vielä toisaalla kahtomassa lintuja, mutta pimeän laskiessa suuntasimme kotia kohti ja nostimme saaliin riippumaan. Huomenna sitten luultavasti maistellaan ranskalaisittain viinikukkoa ala Jukkis ja toki sitä viiniäkin… : )

Nyt kuitenkin täytyy ottaa muutama kaatopullo olutta hyvin menneen metsästysreissun jälkeen. : )

Lisäys; Ai niin metolla oli painoa sellaset 3,5-4 kg eli kyseessä oli vanhempi yksilö.