Nythän se alkoi!

Siis se hirven pyynti. Johan sitä oltiin jo ooteltukki. Eli tarina viikonlopulta meni kutakuinkin näin:

Perjantaina emännän tultua töistä pakattiin  “kansanauto” täyteen kampetta ja lähettiin köröttelemään kohti Kärsämäkeä. Siellä tsekattiin että koirat on kunnossa ja taidettiin Jateaki vähä käyttää lenkillä lähimaastossa ja samalla testattiin upo uudet Sastan Peura-pukukokonaisuudet. Hyvän tuntuisethan nuo tuntu päällä olevan sekä todella hyvin sulattautu mehtään. Vaikka mehtä oli märkä,niin vesipisarat jäi puvun ulkovuoreen ja valuivat/haihtuivat siitä pois. Eli toimivat kamppeet. No lenkiltä tultua rupesin väsäämään aamuksi kamppeet kasaan ja testaamaan laitteet, että olivat gepsit kunnossa. Saunan ja muutaman huurteisen jälkeen painuttiin yöpuulle.

Lauantai aamuna kello soitti puoli kuuden aikaan. Eihän siinä muutaku kahvit termariin ja mehtään pienen tihkusateen saattelemana. Aamun kokoontumispaikalle hurautettiin Kajaanitien varteen. Siinä muutama sananen ja eikun mehtään. Me lähettiin Kyllösen kankaalle Jaten kanssa. No mehtään päästyä koira teki pari n.10 minuutin lenkkiä ennenkuin otti hirveät lähöt ja paineli kohti Paakkilan tilaa 500 metrin päässä ja kävi aika liki peltoja ja tuli takasi. Mitä lie käyny jälestämässä. No sittempä se koira tuli luokse ja kävi pari pienempää lenkkiä ennenkuin lähti ja vetäs kaatopaikan tielle passimiestä jututtumaan. Siellä se pariin otteeseen ramppasi tiellä ees  takas ennenkuin kerittiin emännän kanssa tielle käppäillä. No sieltä lähettiin uuvestaan mehtään kiertelemään ja kyllä se koira kohtalaisen hyvin haki vielä nevan reunamilla. No sitten sovittiin toisen koiraporukan, että tullaan vielä Kyllösen mökiltä Marttilaa kohti, jospas ne elukat olisi siellä. No sittenhän se ennen Kyllösen mökkiä rupes poika haukkumaan, mutta tätä ei kestäny ku pari minuuttia ja koira lähti tulemaan pois. Mikä lie ollu eessä. Ei ainakaan elukka, ku tuli koira jo pois. Siitäkin sitten vielä ohitettiin nyt se mökki ja akkuhan se loppu sitten N8:sta. Soitin heti äitteelle, että käyppäs hakemasta lisäakku Kankkuselta, niin ei lopu enää virta metässä. No koiran kanssa jatkettiin vielä tovi Marttilaa kohti, ennen ku poika lähti ja meni vanhan tien yli ja rupesi haukkumaan. Sinne lompsittiin sitten autolle ja ruvettiin haukkua kuuntelemaan. No sieltähän sitten rupesi kunnon kurinaa kuulumaan ja lähinpä sitten tutkailemaan, että mimmonen peto siellä haukussa on. Kuhan pääsin lähemmä kannon päälle, niin huomasin, että supihan se siellä yritti koiraa repiä. No koirahan oli ihan vauhkona ja tulisilla hiilillä. Pari kertaa aika likelle koiraa se ehti tulla, ennen ku Jate nappas supia niskasta kiinni ja pyöräytti sitä. No siihen loppu se tilanne. Aattelin… Otin koiran naruun ja yritin rettuuttaa pois sieltä. Siis ase oli kourassa sekä naru ja supi toisessa kädessä. No eihän siitä mittää tullu koiran kanssa. Sitten jätin sen supin siihen ja vein koiran autolle. Kuhan koiran olin autoon saanu, niin lähin supia lopettamaan, mutta sehän perskales oli päässy pötkimään piiloon ja eihän sitä mistään löytyny. Tieten menny kuusen alle tai johonki sinne tureikkoon tekemään kuolemaa… Pikkasenhan tuo jäi harmittamaan, mutta minkäpäs tuolle teet. No muu meijän porukkakaan ei ollu mittää saanu, jotenka lähettiin sitten kotia kohti saunomaan ja kuivattelemaan kamoja. Toki meidän Sastat oli kyllä kuivat. Koiran matkamittariin tuli tänä päivänä sellaset 22km. Alla vielä tarkennus koiran töistä.

 

Sunnuntai ja uudet kujeet. Lähettiin ns. varmoille hirville, jotka isäukko oli nähnyt lähellä Ristikorven kämppää… Vähä ennen puoli kaheksaa laskettiin poika näiden jälille/hajuille irti. Koirahan lähti ja meni. Välistä gepsi näytti, että haukkuakin olisi tullut, mutta kunnolla seisontaan koira ei näitä saanut. No joestahan ne elukat sitten lopulta yli meni ja koira hulluna pyöri ja yritti ylityspaikkaa keksiä. No löytyhän se ylitys sitten lopulta, nimittäin vw:n kyydistä, ku poimittiin koira pellolta täydestä seisontahaukusta pois. Toki tällä kertaa ei kyse ollut hirvistä. Kerpele… Koira oli tässä vaiheessa sen 15km menny. No koira kyytille muutaman ruman sanan kera ja lähettiin jokivarteen kokeilemaan uudestaan. Eihän se oikeestaan sitten mihinkään lähteny ku tuuli ei passannu enää. No ei muutaku toiselle suunnalle Siimeksen kohilta jokivarteen. Tottakai sitten koiran piti pellolle päästä kahtomaan ammuja. Ei perkele. No onneks oli joki välissä ja koira hoksas sen itekki ja tuli pois. Noo sitten “jo” päästiin mehtään lähtemään. Nyt kuitenkin lenkit jo oli sen verran lyhkäsempiä, että koira alkoi jo väsähdellä, sekä loukkasi hivenen etujalkansakkn, jotenka käppäilimme takasi autolle ja lähdimme isäukolle kaveriksi, ku se oli 6-piikkisen sonnin päässy nurin ampumaan. Koiralle tuli kaiken kaikkiaan n.26km tämän päivän saldoksi. Vielä siis edessä oli hirven veto,joka tapahtui mönkiällä sekä hirven orteen laitto ja nylkeminen. Päiväkin oli muuttunut illaksi ennenkuin päästiin kotia koiraa kuivattamaan ja syömään sekä saunomaan.

 

Maanantaiksi vuorokausi kääntyi sekä koira vaihtui Jatesta Jageksi. Mökillä taaseen oltiin kokoontumassa ja sieltä me matkattiin Ristisenpiston vastapäätä olevalle penkkatielle. No koirahan täältä otti hirvet ja paineli niiden kanssa Keskisaaren tien yli ja rupesi 8.50 haukkumaan Peräsaaressa. Tätä kesti sellaset vajaa puolituntia, ennenkuin paikalle tuli toisen hirviporukan koira ja rupesi siinä pokuttamaan. No Jaggehan lähti sieltä karkeloista sitten pois ja tuli Ristisen pisolle, mistä napattiin se kiinni ja vaihettiin paikkaa.. Koira oli tällöin menny sen 9km. Sitten vuorossa oli Mäntylän suo ja sieltä myöskin elukat painuivat joen toiselle puolen ja aikansa kuhan koira jokiportaissa pyöri niin tuli pois ja alettiin lähtöä jo tekemään. Jagelle tuli mittariin sellaset 15km eilen. Kuhan oltiin koira kuivateltu kotona ja ite oltiin syöty, niin lähettiin vielä lintuja kahtomaan ja kyttäilemään, mutta linnut saivat tällä erää jäädä mehtään ja rupesimme jo sen verran väsymään, että päätimme lähtiä pimeän tultua takasi Haapajärvelle kämpille.

 

Eli pidennetty viikonloppu meni todella mukavasti. Saattiin rämpiä tihkusateessa metässä, maistella maksaa, kuunnella haukkua, rämpiä suolla, kytätä teeriä ja vain olla vain kahestaan emännän kanssa metikössä ja näyttää, että ei se hirvenpyynti aina niin vakavaa tarvitse olla ja että tästä hommasta voi kyllä nauttia todella paljon. Toki kyllähän tuota emäntää taisi jo vähän kärpänen purasta ku sen verran mukavaahan tuosta oli pyynnissä olla. Vai olikohan se kärpänen hirvikärpänen??? No vaan ei vaiteskaan… Alla vielä diashow viikonlopun antimista.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.