Viikon kohokohtia

Lauantaina laskettiin toistamiseen Saviselän etelän puoleiselle alueelle koirat. Tottuneeseen tapaan Jagerin kanssa lähettiin Ritomäelle. Tällä kertaa kuitenkin otin kaiman puhekaveriksi mukaan. Alku lähti kivasti liikkeelle. Koira haki 5-10 minuutin lenkkejä, kunnes mikäs muukaan kun jänöjussi lähti eelle. Sen se kuitenkin jätti muutaman kilasun ja parin sadan metrin jälkeen. No heitettiin kahavit naamariin ja matka jatkui. Sitten muutaman tovin kuluttua koira rupesi seisontahaukkuun. Sanoin kaimalle,  että nyt taitaa olla hirvi ja otin paikannuksen. Koira oli ihan jokitörmällä ja haukku oli aika katkonaista, joten päätimme käydä katsastamassa tilanteen. Kuten arvasimmekin koira oli tippunut/menny jokeen ja ei päässyt enää kohti suoraa penkkaa ylös. Kaima nappas pannasta kiinni ja saatiin koira “väljemmille maalle.” Sen jälkeen nähtiin taas jänis,otin heti koiran taluttimeen ja kierrimme jänön. Loppu matka sitten tarvottiin koiran kanssa myötätuuleen mitään löytämättä. Sen jälkeen vaihettiin Solon kankaalle, mutta koiralla oli enin into jo lakannut, joten päivä loppui siihen.

Sunnuntaina sitten oli Jaggerin vuoro ja tällä kertaa isäukkokin lähti ottamaan kyytiä. Ekaks kokeiltiin Kyllösen kankaalta, mutta alue on sen vertta solakka, että siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun otettiin tieltä koira kiinni. Totuttuun murtoon matka kävi ja melkein hetipä se koira meni tien poikki ja pieneen risukkoon pokuttamaan hirviä. Ite menin tietä pitkin lähemmä haukkua, mutta aikani paikalla likellä oltua hirvet vaistosi meikäläisen ja otti jalat alle. Kuitenkin isäukko oli toisella reunalla passissa, joten pääsi yhen vasikan ampumaan siihen. Koira vähä saatteli elukoita, mutta palas takasin,nappasin koiran tarhaan ja otin Jagerin mukaan. Lähettiin Sillankorven pelloilta liikkeelle ja yllättäen tuoreita jälkiä oli yllättävänkin paljon, sillä yhessä aukossa oli parin muunkin elukan makuuksia/jälkiä, joten avitimme vähän koiraa siinä ja kiersimme lenkin, josta koira jonkin ajan kuluttua nappasi muutaman minuutin seisontahaukun, mutta elukat otti jalat alle ja ponkas Kajaanitien yli. Koira meni sellaset 3-4 km perässä ja haukkuenkin muutamassa paikassa, mutta elukat meni selin kylän laidalle, josta saatiin sitten koira kiinni.

Tänään sitten lähin huvikseni koiran kanssa vähä käppäilemässä. Paikkanahan oli toki Ritomäki taaseen, koska tähän aikaan siellä on varmasti jonkin verran hirven hajuja. No koira siinä nuohosi aikansa ennen kun päästiin ns.palstoille, jossa sitten rupes tekemään sitä lenkkiä. Koira veti turpa maassa menemään ja nuohosi aikansa semmosta viiden minsan lenkkiä tehden ennen kun taas törmäs jänikseen ja vei sen 400 metrin päähän. Sitten palasi 300 metriin takasin ja aattelin, että no niin sieltä se kohta tulee tänne, mutta menikin vähä eri kohtaa 420 metrin päähän ja jotakin siellä vielä nuohosi sen 10 minuutin ajan ennen kun palasi takasin. Sitten lähettiin pellon yli rämeelle, mutta taas jänis lähti minusta 15 metrin päästä ja koira vingahti pari kertaa sille ja meni 450 metrin päähän, jossa nuohosi taas ajan ja palasi isoon aukkoon. Ite olin jo kävellyt sinne ja alkoikin tulla jo pimeä joten lähin kotia kohti. Yllättävän sievä iltalenkki, ku koira kävi kylläkin lyhyttä lenkkiä, mutta sievästikkö käveli ja ootteli koiraa, niin sai menemään sen pari tuntia muutamalla kilometrillä. Muutaman pimeän kuvan nappasin huvikseni hieman kohinaa käyttäen.

Hupeneeko?!

Lauantai meni pyynnin kannalta aika hiljaisissa merkeissä siinä mielin, että hirviä ei saatu kipattua kumoon. Sinänsä ei haittaa, koska aikaahan on toki vielä reilusti jälellä kuhan vaan tulisi uusia asukkaita alueille. Jagerin kanssa oli aika onnistunut ja mukava päivä käppäillä. Koira lähti heti autolta tekemään pari sellaset 5 minuutin lenkit ja sitten,kun itsekkin jalkauduin metsään, niin koira otti ja lähti. Kierti Jylhänjärven ja toppasi tielle. Siellä se jonki aikaa pyöri ja lähin hakemaan koiraa pois sieltä autolla. Koira oli tässä vaiheessa 55 minuuttia luolta pois. Sitten tartattiin Lammasahoon, jossa se kävi muutaman sadan metrin päässä lenkkejä ennenkun törmäsi serkkupojan koiran hirviin, jota mykytti muutaman minuutin paikallaan. Heti ku kuulin toisen koiran haukulla, niin oma koira lopetti haukun,sillä koiralle ei oikein maita toisen koiran haukussa työskennellä… No sitten otin koiran taluttimeen ja menin alueelta pois. Koira vielä kävi joitakin lenkkejä ja autolle päästyttyään vaihdettiin paikkaa. Ajelimme Savinevan laidalle ja käytiin pikku lenkki kiertämässä siellä. Täälläkin koira kävi vielä joitain lenkkejä hakemassa niinkun pitääkin, mutta väsähti ja palasimme autolle. Muutaman otoksen kerkesin metsässä koirasta ottaa ja tässä mielestäni se parhain niistä.

Sunnuntaina tarttasin Jagen kanssa tuuleen ja sateeseen. Tarkoitus oli lähteä Kuusistosta Nevan itälaitaa penkomaan, mutta toisinhan siinä kävi, sillä koira karkasikin myötätuuleen ja itse lähin autolla koiraa hakemaan, kun näytti menevän Lammasahoa kohti. Koira kiinni ja samaan paikkaan, mutta koira kiepsahtikin takasin tielle. No taas koira kiinni ja lähin ajelemaan Rajaperälle, jossa koira laukkaili peltoja pitkin aika moista vauhtia ja ilman järkeä. Sitten toiselle puolelle seuran aluetta eli Savinevalle. Täällä koira lähti jälittelemään jälkeä, mutta toisen seuran alueelle, mutta aikansa nuohottua palasikin jo Savinevan puolelle, josta nappasin koiran märkänä autoon. Sitten loppu päivä meni “passatessa” serkun koiraa, josta passimies sai tojautettua naaras mullikan.  Kuitenkin sain muutaman kuvan valotettua vaikka ilma oli aika karsea kuvaamista aatellessa…

Että tälläsiä otoksia tällä kertaa. Nyt täytyy ruveta oluen lappoamiseen ja varmaa huomenna olis pullotus hommat vastassa.

Syksy jo hyvästi käynnissä

Taas on muutama viikko viimesestä postauksesta menny. Viikkoa ennen hirvenpyyntiä kumpanenkin koira mykytti hirviä, Jagerilla jäi saldot heikolle vähän haukkua ja jonki verran seuraamista kaksille elukoille. Jagge mykytti viittä elukkaa nelisen tuntia ja jonkinäkösen kuvatuksen siitä porukasta sainkin.

Siiten siihen hirven metästykseen eli alotus lauantaina päätin tartata Jagerin kanssa. Lähin Ritomäen päältä uuvesta/isosta aukosta liikenteeseen ja en varmaan kerinny ku 50 metrin tallustaa jokia päin, niin koira “karkas” pajukon läpi ja veti Kajaanitien yli toisen porukan puolelle. Sinne se jonki/jälen/vainun perässä meni vähä yli kilometriin. No ite marssin autolle ja ajoin Ritomäen tielle, josta kuhtuin koiran pois(toki oli jo palannu hiukan lähemmä.) No sit takas ja tällä kertaa remmissä vein koiraa aukon puoleen väliin. Sitten alku matka temmeltiin takatuulessa ja mentiin jokia liki. Koira liikkui sellasesta 100-300 metrin lenkkejä eli tälle sessukalle aika tyypillisiä lenkkejä. Kierrettiin Malmikangasta myöten tämä pikku alue ja palattiin takas vastatuuleen. Nyt koira liikkui aika rauhallisesti ja ajallisesti oli vähempi luolta pois. No siitäpä ei sitten mittään löytyny ja volkkasimme kolffilla Tauskaartoon. Sikokankaan silmukasta lähettiin uuvestaan koettamaan vastatuuleen jo lämpötilan mentyä pitkästi toiselle kymmenelle. No siellä koira kävi ja tutkailu pari lenkkiä muutaman sadan metrin päässä ennen ku palattiin pois metästä. Eli vähä turhankin rauhallisissa merkeissä alotus lähti liikkeelle osaltani. Kuitenkin pari hirveä saatiin kipattua nurin ja käytin vielä pojua kaajollakin, jota se mykytti aikansa muiden koirien säestyksellä ja päivän päätteeksi nostimme lihat orteen riippumaan. Sunnuntaina lähin setän kanssa Jaggella liikenteeseen ja koira ei oikein alkuun käyny ku 300 metrin päässä lenkkiä, joten jouduimme jalkamiehiksi.  No ei me nyt kovinkaan pitkästi apostolia kyyditty, ku koira lähti liikenteeseen ja otti mitä luultavammin 2- piikkisen sonnin “jänikseksi.” Siinä se veti heti Piipposten puolelle ja palas sieltä Kajaanitien vartteen, mutta ei kuitenkaan yli vaan takas Junnonperästen peltojen likiä Lauttanevan puolelle. Tässä vaiheessa passimies oli saapunut paikalle ja oli nähny 2-piikkisen menevän tien yli. Koira oli hivenen jääny muasta jälkeen, mutta “nopeasti” saavutti elikon. Sen jälkeen siirrettiin passeja ja oltiin Livellä koiran toiminnassa ja passeissa mukana, mutta tämä “älykkö” kiertelikin ne ja vetäytyi “kuolleesta kulmasta” tien yli aina lehtonevalle saakka. Ajelimme Pataperälle autolla, mutta kun näytti, että elikko vetäytyy Murtoon päin, niin sujautimme sinne.  Murrosta yritettiin mennä likemmä koiraa, mutta se karkasikin meiltä jä vetäytyi Kajaanitien liki. Takas autolle ja ajeltiin isolle tielle. Sieltä se taas otti ja lähti. Taas takas Murtoon, jossa jalkauduin T3 kanssa ja lähin tallustelemaan perään. Muutaman seisontaminuutin sain kuultua, mutta elikko vaan liikkui. Kerran näin vilaukselta elikon vaan en päässy ampumaan. Seurailin aina Tuohimaan penkkatielle koiraa ja yritin jallitella elukkaa, mutta elukka kääntyili edessäni välistä 30 metrin päästä ja välillä kääntyi hieman kauempana. Kuitenkin marssin päättäväisesti koiran+elikon eteen ja sain käännätettyä ne likelle penkkatietä, jossa oli isäukko valppaana ja kävi juoksemassa koiran kiinni. Tähän päättyi se päivä ja saldoksi tältä päivältä 3 elukkaa. Eli “vanhat” lihat pakkaseen ja “uutta verta” riippumaan.

Tiistaina ku oli lihat jaettu(, johon en töiden takia kerinny) ,niin nakkasin paistin palasen marinoitumaan ja pääsin maistelemaan pitkän odotuksen jälkeen tätä mahtavaa herkkua… Samalla tuli laitettua uusi “poika” röhisemään. Tällä kertaa tuli laitettua Indian Pale Alea, joten muutaman viikon päästä pääsis makustelemaan…

Eli marinaatin tekohan on yksin kertaista, kaikkea mitä maustehyllyltä/ kaapista löytyy, niin lätkäistään marinaatiin sopivassa suhteessa ja heitetään jääkaappiin vuorokaudesta kolmeen.

Tällä kertaa päätin kokeilla lihan laittoa liedellä eli pinnat pannulla kiinni ja kuumaan marinaadiin liha paistomittarin kanssa ja mielestäni mediumiksi. Ei ylikypsäksi!

Lihaa keittelin varmaan liki tunnin puoliteholla ja välillä kääntelin paistia toisinpäin tasaisuuden hakemiseksi. Mittari hälytti siinä 56 asteen tuntumassa, jollon nappasin lihan pois ja pistin vähäksi aikaa folioon vetäytymään. Hakusessani oli sellasen 62-65 asteinen liha, mutta kerkesi hieman ylikypsyä liki seittämään kymppiin, johtuen paistin pieneydestä. Seuraavalla kerralla säädän hälytyksen hälyttämään jo 50 asteessa, mutta anyway sen jälkeen paisti oli kuitenkin mehukas ja aika hyvän näköinen sisältä. No olihan sitä rosen väriäkin muassa.

Hirvestystä…

Joo eli taas on päiviä ja vähän päällekkin vierähtänyt. Ei vain ole tullu näppäiltyä tänne mittään… No mutta kuitekki oon saanu jo muutaman mukavan haukun nuoremmalle koiralle alle. Ensin koira pari viikkoa sitten haukku 20 minnuuttia elukoita ja kuuntelin ite puhelimella ku tulin töistä… Hyvin haukku ja sit ne oli menny joen yli ja koira ei menny yli. No sit viime lauantaina otin Jagerin mukaan metälle,ku lupailivat sunnuntaille kovaa myräkkää…

No lauantai aamuna heräsin ku sateli vettä ja aattelin että ei saatana varmaan se kuitenki pitää lähtiä, mut vielä otin pikku torkut. No kuitenkin se sade loppu lyhyeen ja ei muutaku kamat autoon. Koira oli virtaa täynnä ku päästiin hirvikämpälle. No päätin lähtiä Ritomäelle Kajaanintieltä ja sinne siis takas. Mentiin koiran kanssa muutama sata metriä ja koira katos mehtään. No jäin siinä sit koiraa oottelee ja kaivelin termarin repusta. Meni vartti ku alkoi haukku 400 metrin päästä tuulen alta. No soittelin johtaajalle ja kyselin,että kuulevatko he haukkua. Tuntuivat kuulevan ja niimpä lähin hilijokseen täppäilee tuulen alle kiertäen. No oli varmaan menny joku puol tuntia ku pääsin tuulen alta haukkuun, jota tuli jotain 80-90 kertaa minuutissa. Pääsin neljään kymmeneen metriin,mutta tuuli vähä pyörähti ja tuli eka karkko. Koira meni perässä eikä vilahtanutkaan luona. Hirvet painuivat 600 metrin päähän. No minä lähin perään ja pääsin noin 30 minuutin päästä uudestaan haukulle. Koira haukku 20 metrin päästä sivussa hirviä ja huomasin,että tuossa tulee yks elukka suoraan kohti. En tunnistanut sitä ensin ku oli pajukkua eessä. Sitten huomasin että siinä tulee toinenki isompi elukka vieressä ja samalla ne huomas minut ja kääntyvät takasin. Mutta koira loikki vieressä haukkuen,joten hirvet toppasivat ihan 20-30 metrin päähän. Hiivin kuusen takaa katsomaan,joskos pääsis ampumahollille, mutta samassa hirvet hoksasivat minut ja lähtivät isolla askelleella kohti jokea ja siitä yli. Koira meni joelle asti,mutta palasi sitten takas luokseni. Yritin vielä toiselta puolelta jokea löytää ne elukat, mutta ne olivat palanneet joen yli takas lähtö paikalle.

No mutta koira kerkesi 1h10minuuttia haukkua hyvää haukkua,joten olin todella tyytyväinen koiran työhön.

 

No mutta sunnuntaina oli samanlainen päivä ku lauantaina eikä sadellutkaan pahemmin, niin otin vanhuksen tarhasta ja mehtään. Lähin samalta paikalta ku lauantaina ja koira löysi heti muutaman minuutin päästä vainun ja sai elukat ylös. Koira ravas elukoiden perässä pitkin aamu päivää ja elukat taas joen yli. Soitin passimiehen joen toiselle puolelle ja niimpä hirvet tulivat takas minun puolelle, toki ku koira sai haukun päälle niin olivat jo väärällä puolen rajaa, mutta lähin ajamaan haukun toiselle puolelle. Passimies pääsi sitten ampuma hollille joen toiselta puolen, mutta valitettavasti osuma ei ollut kovinkaan hyvä. Koira meni samaan paikkaan mistä nuorempi aloitti seisontahaukun lauantaina. Lähin ite tuulen alle kiertämään ja lopulta näin emän sajan metrin päässä. Hiippailin haukulle ekas 50 metriin ja huomasin vaan kaks elukkaa. Soitin johtajalle ja kysyin mitä tehdään. Ammu vaan se vasa,tuli komento. No sit pomppasin ylös ja huomasin samassa,että niitähän on kolme. Rupesin tsiikailemaan tarkaksi,että onko haavottunutta joukossa, mutta kaikki näyttivät terveiltä ja kaksi söi koko ajan. Sitten vaan naksahti päässä ja nostin aseen kohti vasaa,joka oli noussut makuudelta. Se oli perse minuun päin ja ajattelin että ku tuo emä lähtee tosta takaa niin ammun. No emä liikui hitaasti takaa pois ja vasa käänti vähän lapaa esiin. Otin varmistimen pois päältä ja samassa mietin että uskaltaisko. SItten järki tuli päähän,että ei se ole uskon asia ja PAM! Elukat säntäsivät pakoon ja tämä viimeinen vasa hitaammin juoksi perässä ja latasin äkkiä ja nostin aseen ja PAM! Elukka heitti sivulle voltin ja kömmähti ojaan. Koira juoksi kaadolle ja rupesi repimään vasan vielä potkiessa. Otin puukon esiin ja pistin elukalta veret maahan. Soitin ja kerroin saaneeni naaras vasan.

Yritin suolistaa elukkaa,mutta taitoni olivat hieman ruosteessa,joten soitin setän apuun, joka oli likellä. Suolet pois ja hirvi mönkiän avulla lahtivajalle. Elukasta löytyi kolme sisääntulo aukkoa, joten se oli oikea vasa.

Kiväärin tilalle kamera…

Joo eli eilen ei kerennyt eli /jaksanu kirjotella,ku meni seittemään asti ennen ku pääsi pois metältä…

Mutta asiaan… Perjantaina ku heräsin siinä kuuden aikaan,niin särki niin perk…sti tota jalkaa… Meinas taas issias vaivata pahemman kerran… Noo ei siinä muuta ku mobilaattia selkään ja jalkaan sekä silaus icepoweria päällensä…Ja pari buranaa… Vähä lepoa ja jalka jo vähä parempana… No sitten eväät ja kahavit reppuun ja menoksi… Jaggeri allotti vanhaan tottuneeseen tapaan heti “seisontahaukun auton perässä.” No mutta porukka oli jo lähtenyt majalta osittain mehtään ja minä melkein viimeisenä perässä ja koira mehtään savusaunan kohilta… Noo koirahan lähti menemään suoraa viivaa pitkin ja meni isosta kanavasta/ Ristisenojasta yli joka oli kilometrin päässä. Sitten se epäröi tulla takasin ja lähti kiertämään ja etsimään ylityspaikkaa tien kautta. Mitä perkelettä se nyt hommaa… (Sori sanan valintani…) No ei muuta ku autolla körryttelemään vastaan Porkkalan tielle. Koira autoon ja aamulenkki oli tehty. Matkaa koiran km-mittariin kerty noin 9,5km… No uudestaan koira mehtään Mäkelän piston päästä ja ite täppäilin Jylhänjärvenkalliolle laavulle kyrsän paistoon… Koira kävi ottamassa yhteyttä ja painu takas hakemaan… Kohta kepsi näytti,että koira oli mennyt Patolantien yli rämeelle. Ite lähin autolle ja menin tielle 300 metrin päähän koirasta… Samalla alako koira pokuttamaan ja ilimotin seriffille,että nyt olis varmaanki jotaki koiralla ku ääntä päästellee… Ohjeet selvänä ja lupa ampua ku sopivalta näyttää… Ja menoks “puujalan” kanssa haukulle… Kiersin vähä tuulta ja menin haukulle. Aika räväkästi siinä tepastelin ja hoksasin,että perkele tossahan tuota taitaa olla pari elukkaa… Selvää en saanu elukoista ja sit ne lähti ja meni 250metrin päähän ja taas alko pokutus… Sit täppäilin tulemaan tuulen alta ja menin 25 metrin päähän elukoista,joita huomasin olevan kolme. Emä + 2 vasaa siinä seisoskeli. Harmikseni emä seisoi minua tuimasti kahtoen ja vasat sen takana. Tsiikailin siinä aikani kiikarin läpi,joskos ne siirtyis vähä erilleen,mutta ei. Tuuli pyöritteli sen verran,että ne kaikkos taas siitä… Pääsin muutaman kerran vielä haukkua noin 50 metrin päähän kuulostelemaan ku ne liikku sen pari sataa metriä aina eteen päin… Ties monennenkohan kerran ku olin pyrkinyt haukulle,niin huomasin koiran haukkuvan pienessä aukossa ja huomasin,että nyt taas otti elikot jalat alle,niin ripeästi nousin korkeamman mättään päälle ja nostin T3:sen eteen… Hamusin jo varmistinta,mutta tajusin,että jos tästä poksautan,niin suolille käy ja ku en ollut varma koiran sijainnista,niin jätin varmistimen suosiolla päälle… Seriffille soitin ja se kerto,että Heikki oli ampunut Sillalta vasikan Patolankoivikolle tai siis entiselle koivikolle…Mahtavaa! Jotaki ollaan saatu. No takaisin… Hirvet meni Patolantien yli ku ei ollut passimiesten numeroita puhelimessa ylhäällä, niin en pystynyt ilmottamaan ylitys kohtaa heille… Taas hamusin koiran perässä ja välillä siirryin autolla lähemmäs ja taas perään… Oma kapulakin sanoi,että nyt ei ole akkua,joten ilman omaa paikannusta lähemmä lähemmä haukkua… Koira kävi aina näyttäytymässä 30metrin päässä ja ei tullut pois vaan kävi ukkoa kahtomassa,että missä se on kinkkasemassa… Ja taas haukkumaan… Sitten jo päätin antaa karkkoa hirville,että sais koiran pois ku alko hämärä lähestyä… Viimesen kerran lähin haukulle siitä mistä olin toisen kerran koiran laskennu hakemaan eli Mäkelän pistolta. Sain ajettua hirvet sen Ristisen ojan yli ja huomasin,että  koira ei pääse yli. Äkkiä ite perään,ennen ku se pääsee yli. Mutta kohta se alako taas haukkumaan,joten yli oli menty. Ite tulin kanavalla ja vähän etsiskelin ylitys paikkaa ja juuri ja juuri hyppäämällä yli… Sain sit ne elukat ajettua toisesta paikasta kanavan yli naapuri seuran alueelle ja koira jäi sahamaan ylityspaikkaa… Huomasin heti,että tästä se ei mene yli ku se oli selvästi leveämpi,kahlata täytyisi… Pääsin aika likelle koiraa ja vihelsin sitä.. Ei mitään, ite perään vaan,mutta onneksi koira tajusi tulla vastaan ja sain koiran kiinni… Sitten alkoi “puhelinralli” ja sain Elekolta kyydin pois Paskon piston päästä… Takas autolle ja muu porukka oli just saanu vasan pois auton kärrylle,ku saavuin paikalle… Huh,sopivasti,heh… No mutta nylykyvajalle ja puukko esiin ja vasikka orteen… Kirkolle takas ja oli taas elikot Viirelän pellolla syömässä… Koiralla huoltoa ja itelle myös… Eli muutama kalja ja suihkun kautta nukkumaan ja valmistumaan uuteen päivään… Laskeskelin tässä vähän koiran matkaa ja sain kartalta mitattuna koiran matkaksi siitä mistä päästin toisen kerran koiran irti niin about n.12km. Eli tähän ku lisätään se 9,5km niin aika mukavasti koira poltti vähä rasvaa eilen… Hyvä vaan…

Tänään kävin isän toisen koiran Jokerin kanssa metsässä… Koko päivän tuli vettä välillä tihkutti ja välillä tuli pikkasen enempi… Sajetakki päälle ja mehtään. Jalka tuntu jo vähä paremmalta, mutta aina ku lähti liikkelle niin meinas vähä vihlasta. No mutta, koira kävi ihan kohtalaista lenkkiä,mutta joka puolella minua,mutta ei löytänny mitään. Vaihettiin vähä paikkaa ja taas mehtään. Hyvin koira lähtee! No haukkua ei tänään saatu ja tais vähä Jokerin eilinen päivä toisessa porukassa näkyä jaloissa…

No huomenna alla olevan koiran kanssa “tutustumismatka” metsän siimeksiin ja kenkien kuluttamiseen… hehe… Eihän sitä tiiä vaikka saatais huomenna jo kunnon pokutuksia… No toivossa on hyvä elää…

Niin se otsikko on siitä,jos olisi ollut kamera kiväärin tilalla mukana,niin olisi saanut aika makeita kuvia elikoista… No mutta jos sitä huomenna pääsis kaatua kuvailemaan… : )

Hirvenpyynnistä ja vähä muustaki…

Täytyy tässä muutama sana sanua pyynnistä… Joo eli me ollaan pyydetty nyt 2-viikkoa hirviä ja ollaan saatukki ihan kohtalaisesti elukoita lähinnä passista. Itselläni on omat koirat pelannu vähän heikohkosti vaikkakin nuorempi 1,5 vuotias poitsu lähti makeasti hirven perään ja viipyi luolta pois 38minuuttia,jonka jälkeen käppäilin tielle ja koira tuli luokse. Sen jälkeen teki vielä 14 minuutin lenkin vaikkakin oli aika likellä minua eli noin 150 metrin päässä,mutta ainakin tällä erää saa lapion jättää auton perästä pois… : )

Sitten sunnuntaina vanhempi koira meni liki kymmenen kilometriä hirven perässä ja kolmesti aika leveän kanavan yli. Sen jälkeen saatiin poika vieraan porukan puolelta kiinni ja päästettiin uudestaan menemään,josta se löysi tuusaamisen jälkeen naaras mullikan. Haukullekki päästiin helposti kolmeen kymmeneen metriin setän kanssa,mutta oli sen verran tiheikössä,että emme nähneet koiran häntää kummempaa… No saas nähä huomenna kun otin duunista pekkasen, ku meinaa työasiat haitata harrastuksia. Jospas sitä huomenna vanhemman poijjan kanssa saataisiin metsää raikaava haukku päällensä ja pääsisi hyville hollille poksauttelemaan kunnon parikyt piikkisen sonnin…Hope.

Oli vielä viikonloppuna hukka ollunna liikkellä,ku oli karhukoiran kimppuun hyökänny,mutta ilmeisesti koira kuitenkin antibioottella kuntoon tulee ja toivottavasti ei tule minkäänlaista kammoa koiralle… Myöskin toisen koiran kimppuun oli susi hyökännyt Kärsämäellä, mutta tarkempaa tietoa tästä ei valitettavasti ole…

Perskele täytyypi lähteä tästä hellan viereen katsastelemaan,miten siellä uunissa hirven paistit pärjää…NAM!

-Harri

Ensimmäinen elukka nurin…

Joo eli lauantaina alkoi pyynti. Meni aikansa ja koirat poksutti samoja elukoita. Lopuksi passimies pääsi jysäyttämään sonnin nurin ja loppui maitopotun syönti…