Jagerin kanssa Lapinkankaassa

Tänään oli Kärsämäessä haukkukokeet ja siitä syystä en päässyt Saviselkiin koiraa käyttämään vaan lähin Lapinkankaan syvänmaalle kahtelemaan löytyskö sieltä mitään mukavaa koiran eteen. Vähä seittemän jälkeen sain luut ylös lämpösen peiton alta ja pistin kahavit tulille. Siinä samalla muutaman leivoipasen levitin ja nakkasin sumpin tuoksuessa eväät reppuun ja lähin koiran hakureissulle. Koirat tykitti tarhassa iloisesti kumpikin haluten mehtään, mutta valitettavasti “eläkeläinen” jäi tarhaan ja nuorempi poju pääs golffin perrään. Sitten matka jatkui kohti Lapinkangasta. Auto parkkiin tutulle “mättäälle” ja siinä hiukan arpoilin, että kehtaako tonne sateen tihkuun lähtiä, mutta aattelin, että eihän se ny aina voi nätti keli olla… Reppu olalle ja koira kontista veks…

Kelloa tsiikailin ja se näytti 8.20 ja koira oli juuri lähteny ekalle lenkille. Pimiäähän se toki oli, mutta siinä kuupoilin männyn juuressa ja oottelin koiraa. Kävin siinä samalla kahtomassa onko taukotupa kasassa. – Kasassa oli. Koira loikki sittemmin luokse ja ranne näytti 8.37 eli eka oli 17 minuutin mittanen. Sittempä siinä sanoin koiralle, että lähetäämpä tuonne ja itekki otin muutaman kymmenen metrin “askeleen.” No koirahan häves taas ja meni sivutuulessa kohti Lapinnevaa. No se lenkki ei ollu ku 6 minuutin mittanen, ku se parin kymmenen metrin päästä kävi ukkoa kahtomassa. No häves samalla ja kohta ite kuulin tuulen alta räsähyksen ja samassa koira haukahti muutaman kerran. Sitten rupes kuulumaan “vähä” ajon ääntä ja luulin, että se nappas jäniksen ylös. No samassa tuli aukon toiseen reunaan 100 metrin päähän iso hirvi ja toinen sonni tuli vähä minusta katottuna sivulta 50 metrin päästä ja haisto minut ja jatko koira perässä matkaa meleko kiirreellä. Koira hieman ehkä ajo tässä vaiheessa sitä sonnia… No ne sitten hipsivät 2,4 kilometrin päähän ja toppasivat tai no koira ainakin toppasi sinne tien reunaan. Olisiko JO puhti loppunu??

Jageri sitten jäi sinne pörräämään ja ite lähin samalla autolla ajelemaan “pientä” lenkkiä. No ku pääsin muutamaa kilometriä vaille koiraa, niin se lähtiki palaamaan takas lähtö kuopille ja itellä oliki sitten jo kiire takas. Eihän sitä tietenkään kerenny takas lähtömetreille ku koira näytti ehtivän minua. Ajelin sitten takas Lapinkankaaseen ja lähin koiran kanssa kahtelemaan sitä toista elukkaa… Koira näytti vähä “pelokkaalta,” ku ei isäntä ollukkaan paikalla ja täten lönni takana tulemaan jonkin matkaa ennen ku sain koiran taas lähtemään. Sitten se lähti vähä ennen nevaa lenkille ja kävi 350 metrin lenkin ja palas varttitunnin jälkeen takas. Tarvoin koiran kanssa sinne missä se oli käyny ja samassa kuulu pari kolahusta metästä. Koira meni sinne ja taas kuulu kalahdus, joten nappasin jo kameran käteen, jotta sais kuvailtua, jos sieltä jotain tulee… No koirahan sieltä tuli menemään ja olin jo lähössä ääniä kohti, kun rupes aukon takaa näkymään ajomies. Oli näköjään lähetty mies ajolla pyyntiin. Sitten nappasin koiran taluttimeen ja lähin poisa.

Tässä muutama valotus koirasta…

 

Hirvityöskentelyä…

Tänään kello herätti seitsemän aikaan ja nappasin eilen ladatun keittimen päälle. Siinä aamupuuroa syödessä pakkailin eilen tehdyt eväät reppuun ja kahavit termariin. Vaatteet päälle ja koiran hakuun. Koirat innokkaina pokuttivat tarhassa, että kumpi pääsee isännän mukaan. No nuoremmanhan minä toki sieltä valitsin, kun en ollut sitä kolmeen viikkoon päässyt irtilaskemaan. Autolla sitten matka taittui kohti Pellonpäätä, mistä meinasin koiran laskia irti. Vähä matkaa ajettiin lumen peittämää mehtätietäpitkin ennen ku parkkeerasin auton sopevalle “mättäälle.”

Tutkalla signaali ja koira irti. Kävi aamu tarpeet tekemässä,mutkan juoksemassa metässä ja tuli isäntää tervehtimään. Sitten itekki kävelin autolta satakunta metriä näyttäen koiralle vähä suuntimaa, mihin oltaisiin menossa. Koira lähtikin ja juoksi 480 metrin päähän tieuraa pitkin ja kävi pari ojan välin oikealla puolen tietä. Sieltä meno palasi takasin uran yli Huosiaisten tietä kohti. No kohta rupesi haukku kuulumaan ensin vähä kyselevästi nostaen haukun tiheyttä. Eli kesti sellaset 17 minuuttia ku rupesi haukku kuulumaan ja matkaa linnun tietä minusta oli 800 metriä. (Retkikartasta mittasin matkan ja koira meni 1,4km ennen ku rupesi haukkumaan.)

No siinä sitten kuuntelin haukkua ja palasin autolle ja tekaisin tulet kontista… Löytöhaukku sittenpä 15 minuutin jälkeen katkes ja koira lähti siirtymään kohti Hangasojaa… Mietin itekseni, että miksihän se katkesi ja aattelin, että varmaan Piipposet on hirvenpyynnissä. Huomasin samalla koiran toppaavan Hangasojaan ja lähtevän ojan vartta kohti Huosiaistentietä. No ite tulilta hyppäsin Golffiin ja hurrautin Huosiaistentielle ja jäin kilometrin päähän katsastelemaan tilannetta. Koira tuli melkein tielle asti ennenku meni ojasta yli ja lähti jatkamaan matkaa kohti Sikolehtoa. No ite käänsin auton ja huomasin toisen auton tulevan Huosiaiskankaalta. Eli olisikohan se siirtymä johtunut tästä autosta?? On se on toki oletusta, mutta kuitenkin koira meni menojaan, mutta ei saanut enää ylös elukkaa/elukoita ja ite ajelin Tauskaarrontielle ja kävin vielä jälet tsiikailemassa Sikokankaanpiston lenkissä, mutta jälkiä ei näkyny eli hirvet oli menneet joko Vuohtosuolle tai palanneet takasin lähtöpisteeseen… Ei voi tietää… Kuitenkin koira tuli sitten Sikolehosta autolle ja matkaa koiran mittariin tuli sellaset 8 km.

Eli koiran aamupäivän töihin olin erittäin tyytyväinen vaikkakin hirviä ei löytynyt uudestaan, mutta koira teki kuitenkin hienon työn ja meni niinkuin kokenut hirvikoira yleensäkkin… Tässä vielä retkikartan sivulta piirtelin koiran lenkin, millasen se aika tarkalleen kulki hirven mukana.

Viime viikon tarinaa…

No ensinnäkin viimeset lihat jaettiin tai no oli jaettu perjantaina, ku ite olin töissä eli siihen loppu tämän syksyn hirven pyynti osaltani Kärsämäellä. Toki vielä on mahdollista päästä Temmekselle hirven tappoon. Saas vaan nähä saako aikaiseksi ja millonka kerkeää sinne lähtiä.

Sitten oli sellanen mielenkiintonen juttu ollu viime viikolla tossa Riistamiehien alueella, että olivat haukuttaneet karhua. Keskiviikkona oli paikallinen koira saanu työskennellä 4 tuntia karhun kanssa ja torstai-perjantai välillä oli isäukon Jokeri työskennelly peräti pitkästi yli 10 tuntia (olikohan peräti 15 tuntia) karhun kanssa. Perjantaina sitten olivat vielä sen keskiviikkosen koiran kanssa jonku verran pokuttanu sitä samaista karhua, mutta se oli sitten vaihtunnu hirviin. Itekki soittelin aamusella tutkaan ja taustalta kuulu selvästi kunnon murinaa…

Kuitenkin, kun lauantai napsahti kalenteriin, niin lähin Ritomäelle kellosepän puolelle kahtelemaan Jagerin kanssa hirviä. Oltiin aamuhämärässä jo liikkeellä ja penkkatietä pitkin kohti karhusaarta. Ku hyppäsin tieltä mehtään, niin koira oli jo 150 metrin päässä tekemässä lenkkiä. Kerkesin hörpätä kahvit naamariin ja koira tuli käymään luonani. Eka lenkki oli 10 minuuttia. Sitten kävelin vähä matkaa karhusaaren ja mustalehon väliä, jossa koira lähti käymään 250-300 metrin lenkin. Se varmaan kesti sellaset 12 minuuttia. Sitten koira otti hirven taikka jälen eteen ja ravas Kajaanitielle 1,4 km päähän ja jäi sahaamaan sinne. No ite perään ja kuhtumaan koira pois, koska oli aivan tien tuntumassa. Sitten vaihettiin paikkaa Veneheittoon ja aikani siinä koiran kanssa tuusattiin ennen ku lähti käymään vartin lenkin 280 metrin päässä ja palas takasin. Sitten otin itekki muutaman askeleen vähä eri suuntaan sivullepäin ja koira lähti ja rupes sivutuulessa 150 metrin päässä haukkumaan hirviä. Olin siinä sitten aika lähellä joten päätin 25 minuutin seisontahaukun jälkeen hieman siirtyä kauemmas, mutta tätä ei ois kannattanu tehä sillä haukku katkesi ja koira tuli ottamaan yhteyttä, mutta lähti saman tien takasin hirvelle, joka oli lähtenyt jo liikkeelle. Koira seurasi 600 metrin päähän, mutta pyörähtikin vieressä olevaan lieteojaan ja jäi siihen. No siellä se jonku aikaa oli, joten kuhtuin koiraa ja lähin hakemaan auton. Tällä välin koira palasi ja sain sen kyytiin… Voi vain kuvitella, että missäköhän se oli pyöriny ku haisi ku ketun pesä, joten sai ajella ikkunat auki kotia kohti (PRKeleen koira)… Kotona sitten vähä “rankaisin” koiraa ku pesin sen kylmällä veellä, että se ottais vähä opiksi. No saattohan se ottaakkin sillä sunnuntaina oli isäukko käyttäny tossa kotitalon takana sitä ja maanviljelijät olivat ajaneet paskaa pellolle ja tällä kertaa koira ei ollu käyny siinä piehnaamassa eli toivottavasti otti kerrasta opiksi. No huomenna aattelin lähtiä kokeilemaan koiran kanssa mehtään, jos vaan kelit sen suo…

No muutaman uuven kuvan lauantailta sain sentään napattua, vaikka oli aika harmaa päivä…

Sopivasti mehtää

Eilen töistä ku pääsin kämpille, niin eihän sitä muuta voinu, ku keittää sumpit,hakea koira kotoa ja painua mehtään istuskelemaan. Jageri oli autossa ihmeenkin pirteä, sillä antoi ääntä tulla ja mikäpä siinä.Kävihän se minulle. No mehtään sitten jylhänjärvikankaalle täppäilemään. Koiran ku sain irti, niin olihan se jo vähä hämärää, mutta näki sentään ilman keinotekosta valoa kävellä. Koira kävi totuttuun tapaan pari ravia 100 metrin paremmalla puolella ja palasi takas. Sitten kävelin lähellä olevaan aukkoon ja istuskelin siellä tovin. Koira teki alkuun 6 minuutin lenkin ja palasi luo. Sen jälkeen siirryin aukon toiselle puolelle mehtään, jossa poju kävi 10 minuutin lenkin. Sitten kävelin aukon reunaa metässä 100 kunta metriä ja rupesin istuskelemaan/juomaan kahvia. Koira lähti ja kävi 15 minuutin lenkin ja vetäisi varmaan 50 metrin päästä ohite ja meni 150 metriin. Aattelin siinä, että kaippa se nyt autolle menee ja lähin itekkin lampun kanssa suunnistamaan autolle. Koira kuitenkin vetäisi Marttilan tielle 400 metrin päähän 27 km tunnissa ja lähti ravaamaan 38 km tunnissa tietä pitkin. Mitä helvettiä… Ottikohan pupun eteen?? No eihän siinä ku autolle. Autolle päästyäni koira oli vetänyt 1,7 km minusta ja oli paikallaan metän puolella. Soitin koiralle, mutta en saanut yhteyttä. No autolla koiran perään, joka oli palannut tielle takasin ja juoksi tietä minua päin. Ku sain koiran autoon, niin oli ollut luoltani 25 minuuttia + 15 minuuttia pois. Eli parempaan suuntaan ollaan toki koiran kanssa menollaan ja hakulenkit on huomattavasti parantuneet,mutta kuitenkin vielä pitäisi saada taiottua hakuun etäisyyttä lisää ja saada koiralle niitä hirvityöskentelyjä lisää….

Viikon kohokohtia

Lauantaina laskettiin toistamiseen Saviselän etelän puoleiselle alueelle koirat. Tottuneeseen tapaan Jagerin kanssa lähettiin Ritomäelle. Tällä kertaa kuitenkin otin kaiman puhekaveriksi mukaan. Alku lähti kivasti liikkeelle. Koira haki 5-10 minuutin lenkkejä, kunnes mikäs muukaan kun jänöjussi lähti eelle. Sen se kuitenkin jätti muutaman kilasun ja parin sadan metrin jälkeen. No heitettiin kahavit naamariin ja matka jatkui. Sitten muutaman tovin kuluttua koira rupesi seisontahaukkuun. Sanoin kaimalle,  että nyt taitaa olla hirvi ja otin paikannuksen. Koira oli ihan jokitörmällä ja haukku oli aika katkonaista, joten päätimme käydä katsastamassa tilanteen. Kuten arvasimmekin koira oli tippunut/menny jokeen ja ei päässyt enää kohti suoraa penkkaa ylös. Kaima nappas pannasta kiinni ja saatiin koira “väljemmille maalle.” Sen jälkeen nähtiin taas jänis,otin heti koiran taluttimeen ja kierrimme jänön. Loppu matka sitten tarvottiin koiran kanssa myötätuuleen mitään löytämättä. Sen jälkeen vaihettiin Solon kankaalle, mutta koiralla oli enin into jo lakannut, joten päivä loppui siihen.

Sunnuntaina sitten oli Jaggerin vuoro ja tällä kertaa isäukkokin lähti ottamaan kyytiä. Ekaks kokeiltiin Kyllösen kankaalta, mutta alue on sen vertta solakka, että siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun otettiin tieltä koira kiinni. Totuttuun murtoon matka kävi ja melkein hetipä se koira meni tien poikki ja pieneen risukkoon pokuttamaan hirviä. Ite menin tietä pitkin lähemmä haukkua, mutta aikani paikalla likellä oltua hirvet vaistosi meikäläisen ja otti jalat alle. Kuitenkin isäukko oli toisella reunalla passissa, joten pääsi yhen vasikan ampumaan siihen. Koira vähä saatteli elukoita, mutta palas takasin,nappasin koiran tarhaan ja otin Jagerin mukaan. Lähettiin Sillankorven pelloilta liikkeelle ja yllättäen tuoreita jälkiä oli yllättävänkin paljon, sillä yhessä aukossa oli parin muunkin elukan makuuksia/jälkiä, joten avitimme vähän koiraa siinä ja kiersimme lenkin, josta koira jonkin ajan kuluttua nappasi muutaman minuutin seisontahaukun, mutta elukat otti jalat alle ja ponkas Kajaanitien yli. Koira meni sellaset 3-4 km perässä ja haukkuenkin muutamassa paikassa, mutta elukat meni selin kylän laidalle, josta saatiin sitten koira kiinni.

Tänään sitten lähin huvikseni koiran kanssa vähä käppäilemässä. Paikkanahan oli toki Ritomäki taaseen, koska tähän aikaan siellä on varmasti jonkin verran hirven hajuja. No koira siinä nuohosi aikansa ennen kun päästiin ns.palstoille, jossa sitten rupes tekemään sitä lenkkiä. Koira veti turpa maassa menemään ja nuohosi aikansa semmosta viiden minsan lenkkiä tehden ennen kun taas törmäs jänikseen ja vei sen 400 metrin päähän. Sitten palasi 300 metriin takasin ja aattelin, että no niin sieltä se kohta tulee tänne, mutta menikin vähä eri kohtaa 420 metrin päähän ja jotakin siellä vielä nuohosi sen 10 minuutin ajan ennen kun palasi takasin. Sitten lähettiin pellon yli rämeelle, mutta taas jänis lähti minusta 15 metrin päästä ja koira vingahti pari kertaa sille ja meni 450 metrin päähän, jossa nuohosi taas ajan ja palasi isoon aukkoon. Ite olin jo kävellyt sinne ja alkoikin tulla jo pimeä joten lähin kotia kohti. Yllättävän sievä iltalenkki, ku koira kävi kylläkin lyhyttä lenkkiä, mutta sievästikkö käveli ja ootteli koiraa, niin sai menemään sen pari tuntia muutamalla kilometrillä. Muutaman pimeän kuvan nappasin huvikseni hieman kohinaa käyttäen.

Hupeneeko?!

Lauantai meni pyynnin kannalta aika hiljaisissa merkeissä siinä mielin, että hirviä ei saatu kipattua kumoon. Sinänsä ei haittaa, koska aikaahan on toki vielä reilusti jälellä kuhan vaan tulisi uusia asukkaita alueille. Jagerin kanssa oli aika onnistunut ja mukava päivä käppäillä. Koira lähti heti autolta tekemään pari sellaset 5 minuutin lenkit ja sitten,kun itsekkin jalkauduin metsään, niin koira otti ja lähti. Kierti Jylhänjärven ja toppasi tielle. Siellä se jonki aikaa pyöri ja lähin hakemaan koiraa pois sieltä autolla. Koira oli tässä vaiheessa 55 minuuttia luolta pois. Sitten tartattiin Lammasahoon, jossa se kävi muutaman sadan metrin päässä lenkkejä ennenkun törmäsi serkkupojan koiran hirviin, jota mykytti muutaman minuutin paikallaan. Heti ku kuulin toisen koiran haukulla, niin oma koira lopetti haukun,sillä koiralle ei oikein maita toisen koiran haukussa työskennellä… No sitten otin koiran taluttimeen ja menin alueelta pois. Koira vielä kävi joitakin lenkkejä ja autolle päästyttyään vaihdettiin paikkaa. Ajelimme Savinevan laidalle ja käytiin pikku lenkki kiertämässä siellä. Täälläkin koira kävi vielä joitain lenkkejä hakemassa niinkun pitääkin, mutta väsähti ja palasimme autolle. Muutaman otoksen kerkesin metsässä koirasta ottaa ja tässä mielestäni se parhain niistä.

Sunnuntaina tarttasin Jagen kanssa tuuleen ja sateeseen. Tarkoitus oli lähteä Kuusistosta Nevan itälaitaa penkomaan, mutta toisinhan siinä kävi, sillä koira karkasikin myötätuuleen ja itse lähin autolla koiraa hakemaan, kun näytti menevän Lammasahoa kohti. Koira kiinni ja samaan paikkaan, mutta koira kiepsahtikin takasin tielle. No taas koira kiinni ja lähin ajelemaan Rajaperälle, jossa koira laukkaili peltoja pitkin aika moista vauhtia ja ilman järkeä. Sitten toiselle puolelle seuran aluetta eli Savinevalle. Täällä koira lähti jälittelemään jälkeä, mutta toisen seuran alueelle, mutta aikansa nuohottua palasikin jo Savinevan puolelle, josta nappasin koiran märkänä autoon. Sitten loppu päivä meni “passatessa” serkun koiraa, josta passimies sai tojautettua naaras mullikan.  Kuitenkin sain muutaman kuvan valotettua vaikka ilma oli aika karsea kuvaamista aatellessa…

Että tälläsiä otoksia tällä kertaa. Nyt täytyy ruveta oluen lappoamiseen ja varmaa huomenna olis pullotus hommat vastassa.

Syksy jo hyvästi käynnissä

Taas on muutama viikko viimesestä postauksesta menny. Viikkoa ennen hirvenpyyntiä kumpanenkin koira mykytti hirviä, Jagerilla jäi saldot heikolle vähän haukkua ja jonki verran seuraamista kaksille elukoille. Jagge mykytti viittä elukkaa nelisen tuntia ja jonkinäkösen kuvatuksen siitä porukasta sainkin.

Siiten siihen hirven metästykseen eli alotus lauantaina päätin tartata Jagerin kanssa. Lähin Ritomäen päältä uuvesta/isosta aukosta liikenteeseen ja en varmaan kerinny ku 50 metrin tallustaa jokia päin, niin koira “karkas” pajukon läpi ja veti Kajaanitien yli toisen porukan puolelle. Sinne se jonki/jälen/vainun perässä meni vähä yli kilometriin. No ite marssin autolle ja ajoin Ritomäen tielle, josta kuhtuin koiran pois(toki oli jo palannu hiukan lähemmä.) No sit takas ja tällä kertaa remmissä vein koiraa aukon puoleen väliin. Sitten alku matka temmeltiin takatuulessa ja mentiin jokia liki. Koira liikkui sellasesta 100-300 metrin lenkkejä eli tälle sessukalle aika tyypillisiä lenkkejä. Kierrettiin Malmikangasta myöten tämä pikku alue ja palattiin takas vastatuuleen. Nyt koira liikkui aika rauhallisesti ja ajallisesti oli vähempi luolta pois. No siitäpä ei sitten mittään löytyny ja volkkasimme kolffilla Tauskaartoon. Sikokankaan silmukasta lähettiin uuvestaan koettamaan vastatuuleen jo lämpötilan mentyä pitkästi toiselle kymmenelle. No siellä koira kävi ja tutkailu pari lenkkiä muutaman sadan metrin päässä ennen ku palattiin pois metästä. Eli vähä turhankin rauhallisissa merkeissä alotus lähti liikkeelle osaltani. Kuitenkin pari hirveä saatiin kipattua nurin ja käytin vielä pojua kaajollakin, jota se mykytti aikansa muiden koirien säestyksellä ja päivän päätteeksi nostimme lihat orteen riippumaan. Sunnuntaina lähin setän kanssa Jaggella liikenteeseen ja koira ei oikein alkuun käyny ku 300 metrin päässä lenkkiä, joten jouduimme jalkamiehiksi.  No ei me nyt kovinkaan pitkästi apostolia kyyditty, ku koira lähti liikenteeseen ja otti mitä luultavammin 2- piikkisen sonnin “jänikseksi.” Siinä se veti heti Piipposten puolelle ja palas sieltä Kajaanitien vartteen, mutta ei kuitenkaan yli vaan takas Junnonperästen peltojen likiä Lauttanevan puolelle. Tässä vaiheessa passimies oli saapunut paikalle ja oli nähny 2-piikkisen menevän tien yli. Koira oli hivenen jääny muasta jälkeen, mutta “nopeasti” saavutti elikon. Sen jälkeen siirrettiin passeja ja oltiin Livellä koiran toiminnassa ja passeissa mukana, mutta tämä “älykkö” kiertelikin ne ja vetäytyi “kuolleesta kulmasta” tien yli aina lehtonevalle saakka. Ajelimme Pataperälle autolla, mutta kun näytti, että elikko vetäytyy Murtoon päin, niin sujautimme sinne.  Murrosta yritettiin mennä likemmä koiraa, mutta se karkasikin meiltä jä vetäytyi Kajaanitien liki. Takas autolle ja ajeltiin isolle tielle. Sieltä se taas otti ja lähti. Taas takas Murtoon, jossa jalkauduin T3 kanssa ja lähin tallustelemaan perään. Muutaman seisontaminuutin sain kuultua, mutta elikko vaan liikkui. Kerran näin vilaukselta elikon vaan en päässy ampumaan. Seurailin aina Tuohimaan penkkatielle koiraa ja yritin jallitella elukkaa, mutta elukka kääntyili edessäni välistä 30 metrin päästä ja välillä kääntyi hieman kauempana. Kuitenkin marssin päättäväisesti koiran+elikon eteen ja sain käännätettyä ne likelle penkkatietä, jossa oli isäukko valppaana ja kävi juoksemassa koiran kiinni. Tähän päättyi se päivä ja saldoksi tältä päivältä 3 elukkaa. Eli “vanhat” lihat pakkaseen ja “uutta verta” riippumaan.

Tiistaina ku oli lihat jaettu(, johon en töiden takia kerinny) ,niin nakkasin paistin palasen marinoitumaan ja pääsin maistelemaan pitkän odotuksen jälkeen tätä mahtavaa herkkua… Samalla tuli laitettua uusi “poika” röhisemään. Tällä kertaa tuli laitettua Indian Pale Alea, joten muutaman viikon päästä pääsis makustelemaan…

Eli marinaatin tekohan on yksin kertaista, kaikkea mitä maustehyllyltä/ kaapista löytyy, niin lätkäistään marinaatiin sopivassa suhteessa ja heitetään jääkaappiin vuorokaudesta kolmeen.

Tällä kertaa päätin kokeilla lihan laittoa liedellä eli pinnat pannulla kiinni ja kuumaan marinaadiin liha paistomittarin kanssa ja mielestäni mediumiksi. Ei ylikypsäksi!

Lihaa keittelin varmaan liki tunnin puoliteholla ja välillä kääntelin paistia toisinpäin tasaisuuden hakemiseksi. Mittari hälytti siinä 56 asteen tuntumassa, jollon nappasin lihan pois ja pistin vähäksi aikaa folioon vetäytymään. Hakusessani oli sellasen 62-65 asteinen liha, mutta kerkesi hieman ylikypsyä liki seittämään kymppiin, johtuen paistin pieneydestä. Seuraavalla kerralla säädän hälytyksen hälyttämään jo 50 asteessa, mutta anyway sen jälkeen paisti oli kuitenkin mehukas ja aika hyvän näköinen sisältä. No olihan sitä rosen väriäkin muassa.

Taas yks viikko edessä… ja yks takana

Puhutaampa taikka no kirjootellaan siitä takana olevasta viikosta taikka no lopusta eli eilisestä. Vielähän sitä piti eilen lähtiä nuoremman poijjan kanssa täppäilemään. Vähä meinas kyllä jo selkää kivistää parin päivän takaset reissut+ sabapelit… No syksyhän on vaan kerran vuojessa ja kevät on sentään joka vuosi… No anyway, tarttasin golffin, hajin koiran konttiin ja körryyttelin kohti mehtää. Välillä oli seittemän tetriksen poikue, joista meinas tulla golffin valolla paisti. No ei nyt sentään… Ajelin koslan Mäkelän pistolle ja nakkasin repun selkkän ja lähin täppäilemään eilisen haukun paikkeille Ristisenojan suuntaan. Koira oli yllättävän pirteällä päällä ja nuohosi sitä 5 – 10 minuutin lenkkiä alkuun ennenkun se törmäs jänekseen. Sen perään loikkimalla se sitte lähti ja muutamassa kohti vinkaskin perään. Kävi sellasen 5- 600 sadan metrin päässä lenkin ja palas takas. Muutaman kerran antoin luunappia nokkaan ja taas matka jatku. No sitten se hyöri vähä matkaa muutaman kymmenen metrin päässä, ennenku lähti taas hilipasemaan jonnekki. Meleko pompulla kyllä lähti ja muutamaan otteeseen gps näytti 22km tunnissa vauhiksi. No se kävi sitten Saviojan paikkeilla 1,8 km päässä mutkan heittämässä ja palas siltä lenkiltä. Ilmeisesti jonkun hajun perässä se kävi siellä. No se lenkki oli tähän mennessä pisin lenkki, joka kesti 40 minuuttia eli mielestäni aika hyvän kestoinen lenkki. Sitten sieltä aattelin viedä sen Maran haukulle, joka haukkui Kajaanitien varressa. Sinne siis ja testaamaan jokos se haukkuisi toisen koiran haukussa, jota se ei ole ennen oikeen hääviin tehnykkään. No eihän se poikkeusta tehny tälläkään kertaa vaan aina jokusia minuutteja se pokutti toisen koiran kanssa. Karkot toki otti joka kerta kiinni, mutta haukkumaan se ei kunnolla ruvennu vähä niinku Jagge ennen ku vei toisen koiran sen haukulle, niin Jaggeri tuli pois sieltä. No sitten isäukko sai Maran pois karkolta ja ite lähin Jagerin kanssa vielä kokeilemaan, joskos se lähtis niiden elukoitten perrään. No niinhän se sitten ku sai vainon niin lähti aika kovalla kyydillä muutaman kiljasun (pysäytys yrityksen?) kanssa hirvien perään, mutta ne meni sitten tottuneesti Vuohtojoen yli ja matka loppu siihen. Vähä aikaa se yritti ylityspaikkaa ehtiä, mutta tuli puolen tunnin päästä kuitenkin kutsusta pois.

Sitten taas saban peluuseen sieltä ja nyt täytyy kyllä sanua, että väsyttää ja paikat on kyllä aika puhki, joten tämä maanantai on menny aikalailla paikkojen toipumiseen…

Yhden ainoan tunnistettavan kuvan sain eilen napattua siitä porukasta, jota Mara pokutti. Täytyy kyllä sanua, että helppoa se ei kyllä ole, mutta pitäähän sitä haastetta olla ettei pääse liian helepolla ja onhan se syksyä varten harjoitusta hiipiä kameran kanssa haukulle… : )

Poikien tämän syksyn eka ääntelyt…

Torstaina lähin melkein heti duunin jälkeen Jagerin kanssa mehtään. Nähtiin tiistai iltana yksinäinen elukka ku se meni isoahon tien yli, joten sinne vein koiran. Koira tuttuun tapaan alkuun kävi pieniä lenkkejä, mutta sitten lenkin piteni ja viimenen lenkki oli 25 minuuttia, joka oli itelleni aika yllätys. No kuitenkaan hirviä ei siitä saatu haukkuun, niin aatelin vielä käydä kuuntelemassa jossain hirviä. Sitten ajelin kanastenaholle ja sielläpä oli yksinäinen sonni metässä öhkimässä. Heti ku koira sen kuuli, niin pinkoin ääntä kohti ja alotti tykittämään sitä. Siinä puoliska tunnin öhkin hirven kanssa ja koira oli meidän välissä haukkumassa sitä. Pari kertaa koira otti minuun yhteyttä kun olin tuulen päällä ja haukuttava oli noin sadan metrin päässä minusta. Toki pimeys saattoi vaikuttaa koiraankin vielä.

Sitten perjantaina kävin velipoijan kanssa kanalintuja kahtelemassa ja ite näin pari siiven suhinaa ja siinäpä ne linnut sitten olivatkin… Eli ei tarvinnu edes piippuja sotkia.

Tänään nakkasin Jagen konttiin ja aattelin, että nyt haukutaan sitten hirviä. Päästin Lammasahosta koiran irti ja ite menin autoon juomaan aamu kahvet. Koira törmäsi sitten Ristisenojaan ja vähä aikaa ehti ylityspaikkaa. Sen jälkeen se veti Ristisenmäentien ja ojan väliin haukkumaan hirviä. Ite körryyttelin Golffin sinne parkkiin ja lähin täppäilemään haukulle. No siellähän oli pari piikkinen sonni haukussa, joka ajeli koiraa. Muutamat kohtalaiset kuvat siitä sain ennen ku se siirty muutaman sadan metrin päähän uusintahaukkuun. Menin autolle,tekasin tulet ja vetäsin kyrsät naamaan. Ja haukulle. Tällä kertaa otin videokameran taskuun, että sais jonkin näköstä haukkua kuvattua. No eihän sitä hääviä saanu ku se taas lähti pajukosta ja meni Ristisenojan yli. Sieltä kuhtuin koiran pois ja lähin kotia kohti.

Tässäpä muutama kuva tämän päivän hirvestä+koirasta.

Täytyy vielä ne videopätkät kahtoa läpi ja lisätä tänne, jos niissä on jotain mitä kahtua.

Uskaltaako??

Joo eli Lauantaina lähettiin Jageria käyttämään metässä. Ite,kun en kerran ole pystynyt vielä rasittamaan jalkaa kunnolla, niin otin isäukon kävely mieheksi mukaan. No käytiin jälet ajelemassa siinä vielä pimeän aikaan ja sitten isäntä lähti tuulen alta koiran kans mehtään talsimaan. Ite kahtelin vähä aikaa ja kun en ole tottunut jäämään tielle odottelemaan, eli vaatetta oli tavalliseen tapaan vähän päällä,niin sehän rupesi palelemaan ja kömmin autoon istuskelemaan. Katoin tutkasta ja kun huomasin koiran olevan 400 metrin päässä menossa minusta, niin starttasin Golffin ja töräytin tietä pitkin linjalle vastaan. Huomasin koiran sen jälkeen olevan menossa minusta 620 metrin päässä ja samassa isäukkeli soittaa,että nyt se on 600 metrin päässä. Eli oli ollut vaan pari sataa metriä mukana ja lähtenyt. Koira oli lähtenyt yksinäisen elukan perään ja kävi yli kilometrissä, mutta oli palannut emän ja vasan jälkiä haisteleen. No isä oli sitten tullut linjan päähän missä minä olin ja koira tuli vähän ajan päästä sen luo. No sitten vaihettiin paikkaa… Eli sama homma koira ja isäukko yölliselle jälelle. Ite jäin oottelemaan autolle. No eihän siinä kauaa menny ku koira oli saanu hirven ylös ja rupesi sievästi haukkumaan ensin muistaakseni 600 metrin päässä ja sitten 900 metrin päässä minusta. Ite tekasin tulet vähä kauemmaksi tien varteen ja rupesin jo aattelemaan,että jos se tuossa pysyis, niin vois koettaa päästä kuvailemaan. No mutta toiveeksi se jäi. Koira haukku aika varovaisen olosesti ja piti taukoja. Johtuisiko varmaan lumesta? No mutta sitten tuli ns. ruuhka-aika ja koira oli vain kaatopaikkatieltä parin sadan metrin päässä. No lähdin antamaan kyytiä kaverille omalle autolleen ja koira oli siinä välissä tullu tielle isäukon luo. No sitten ne oli yrittäny vielä uuvestaan hirvelle, mutta koira oli jo sen verran väsähtänyt,että ei ollut kunnolla enää lähteny hirven mukaan…

No kuhan saa paikat auki sen verran niin pääsis käyttämään itekki koiran mukana. Kiitos tuosta reissusta kuuluu kyl isäukolle ku jakso värkätä, niin saatiin vähä haukkua taas tolle nuorimmaiselle. Kuhan tota lunta ei nyt tulis enää, niin uskaltais koiraki haukkua paremmin. Toki seuraavaalle reissulle koiralla on taas lisää oppia pääkopassa… heh…

Kuvia on tosiaan tulossa lisää kuhan saan sinne uusille sivuilleni sen rungon väsättyä kuntoon. Yhen reseptin lisäilin tonne kuitenkin, joten selailkaa…

- Harri