Lumella pyyntiä

Lauantai aamuna oli pari senttiä lunta maassa ku tarttailtiin mehtään koirien kera. Jälkiä ei toki ollut missään joten “vaistolla” laskettiin koirat mehtään. Ite lähin tällä kertaa Jagen kanssa. Tarttailtiin Mäkelän pistolta ojan suuntaan ja heti eka lenkiltä koira oli ojan varressa hakemassa, mutta ei päässy yli siitä, joten nappasin Patolan tieltä koiran kiinni. Sitten ajelimme Ristisenmäkeen ja päästin koiran Paskon piston risteyksestä irti. Koira kävi Tulisaaressa mutkan ja meni ojalle ja kävi vähän ojan reunaa pitkin alempana ennen kun palasi lenkiltä. Sen jälkeen mentiin Paskon piston päähän ja siellä koira kävi pari lenkkiä ennen, kun passimiehet oli nähny aikasen menevän piston yli, johon Jagge meni perässä. No taas se meni ojalle ja nuohosi siellä tovin ennen, kun palasi piston päähän. Sitten ajelimme Lammasaholle ja päästin koiran sieltä irti. Ei varmaan menny ku 10 minsaa ku koira rupesi haukkumaan Alangon piston vieressä. Täppäilin haukulle ja huomasin ku vasa liikkui risukossa ja emä ajo koiraa meleko vauhilla aivan 20 metrin päähän minusta. Siinä vaiheessa olin kuivassa ojassa menossa, joten päätin mennä vähä suojasempaan kasvustoon, että olis vähä puita edessä… No sitten haukku siirty pari sataa metriä, joten lähin perään ja näin vähä harvemmalla metällä emän ja kaks vasaa, mutta hävisivät saman tien risukkoon ennen ku pääsin kunnolla sihtaamaan. Sitten täppäiltiin perässä ja soiteltiin passeja oikeisiin paikkoihin, mutta toiselle kunnon uusinta haukulle ku pääsin, niin hirvet oli sellasessa risukossa, että ei pahemmin nähny itekkään eteenpäin ku muutaman metrin. No kävelin ja yritin ajaa hirvet tielle passiin, mutta kääntyvätkin passimiehen eessä takasin syvemmälle metälle, jossa koira pyörähti luokseni ja pääsin hyppäämään koiran kiinni. Koira varmaan väsähti jonki verran ku kävi aamupäivällä hakemassa sellaset 25 km… Sitten lähin Nelostien varteen passaamaan isäukon Jokeria, joka oli tullut yli 20 kilometriä ennen ku sai seisontahaukun päälle. Oli vähä liikkuvampi emä+vasa. : )

Muutaman kuvan aamulta nappasin talvisesta maisemasta

Tänään sunnuntaina ajelin Paskon piston päähän Jagerin kanssa. Koira kävi heikkoon vastatuuleen alkuun sellasta 4-5 minuutin lenkkiä ennen ku jänis lähti muutaman metrin päästä minusta ja koira säntäsi perään. Ääntä koira ei antanut vasta kun pari kiljasua parin sadan metrin päässä. No sitten se juoksi Ristisenojalle 1,4 km päähän ja nuohosi siellä tovin ennen ku palasi tältä reissulta piston päähän. Se reissu oli 40 minuuttia pitkä. Sitten lähin uria myöten ojalle päin ja koira lähti uran päästä jotakin vanhaa jälkeä pitkin paskon suuntaan, mutta pyörähtikin passimiesten luokse 700 metrin päähän. No sinne siis ja uudestaan. Tällä kertaa päästin ojalle ja “opetin” koiralle miten siitä ojasta mennään yli. Kyseessä on siis leveä oja, mutta muutamassa kohdassa pääsee yli mataluuden vuoksi. No sitten kävin Patolan puolella pikkusen lenkin ja palasin takas paskon puolelle. Hörppäsin kahvit ja liippasin puukkoa siinä koiraa ootellessa, joka pyöri ja nuohosi ympäristöä. No koira palasi 25 minuutin jälkeen luokseni ja samalla oli toinen koira tullut hirviä pokuttamaan paskon piston viereen. Lähin kiertämään kauempaa haukkua ja koira hävesi taas varttitunniksi 300 metrin päähän. No kuitenkin ku päästiin Paskonpiston päähän oli haukkuun tullut karkko ja hirvet pyyhkäisi meidän vierestä ja oma koira lähti myöskin niiden perään 350 metrin päähän seisontahaukkuun. No eihän se tietenkään kestäny ku pari minsaa ja koira palasi reissulta takas. Otin koiran hihnaan ja lähin toisaalle hirven vetoon…

Kanalinnustuksen loppu

Elikkä normaalista poiketen metsäkanalintu-jahti päättyy tänään 15.päivä lokakuuta. Aiemmin kanalintuja sai pyytää lokakuun loppuun saakka. No anyway tänään duunin jälkeen lähettiin velipojan kanssa kattelemaan lintuja. Menimme heti suorilta apajille Kannistonkankaalle ja ei varmaan keretty sataa metriä kauemma, ku puusta pöllähti nuori teeri lentoon. Siinä vähä harmiteltiin tilannetta ja samalla rämeiköltä 70 metrin päästä pöllähti kolmisenkymmentä teertä lentoon. No lähimme talsimaan sitä paikkaa kohti ja vielä sellaset 20 teertä pomppas siitä lentoon, johon päästin piipun vailla tulosta. Seuraavaksi erkanimme Jukkiksen kanssa ja itse painelin teerien perään. Siinä vähä ison metän rajalla tuumailin, että tuolla voisi vielä muutama lintu piileksiä, mutta soitin velille ja päivittelin, että lähetäämpä muualle kahtelemaan. No autolle suuntasin vielä yhen rämeikön läpi ja kas kummaa mikäs sieltä 25 metrin tietämiltä pommas lentoon. No ukkomehtohan se siinä… Perä olkaa vasten ja seurailin hitaasti lentävää “ukkoa” risukon läpi ja pam! Lintu sukkana 40 metristä alas. Jes! Sit kipin kapin ehtimään, että ei mene hukkaan. No löytyhän se sieltä viidenkympin päältä. Elämäni eka mehto. Kyl tuli poijan suupielet korviin asti. No mitäs siinä sitten ku kamera repusta ja asettelemaan saaliskuvaa, jota ei olekkaan tullu aikasemmin tehtyä, ainakaan vähä laadukkaammalla kameralla.

Seuraavaksi suolistus ja pari kuusen havua linnun sisään ja seuraavaan paikkaan. Käytiin vielä toisaalla kahtomassa lintuja, mutta pimeän laskiessa suuntasimme kotia kohti ja nostimme saaliin riippumaan. Huomenna sitten luultavasti maistellaan ranskalaisittain viinikukkoa ala Jukkis ja toki sitä viiniäkin… : )

Nyt kuitenkin täytyy ottaa muutama kaatopullo olutta hyvin menneen metsästysreissun jälkeen. : )

Lisäys; Ai niin metolla oli painoa sellaset 3,5-4 kg eli kyseessä oli vanhempi yksilö.

Sorsastusta…

Tulipa siinä sitten torstaina käytyä Haapavedellä sorsastamassa. Aamulento oli kohtalainen hieman viime vuotta heikompi, mutta kymmenkunta lintua saatiin Kärsämäkeen tuotua porukalla eli ei aivan huonostikkaan… Muuten aamulennolla riitti ihan kohtalaisesti pariksi tunniksi ammuttavaa silloin tällöin ja lintua tuli aika pienissä kahden kolmen ryååäissä. Mukana meillä oli serkun/hänen vaimonsa nuori noutaja, joka työskenteli hyvästi ja haki lintuja lammesta sekä maalta.

Iltalento oli sitten todella huono ja eipä sitä juuri ollutkaan. Muutama tavi ja telkkä kaarteli aika korkealla ja eipä nuo näyttäny tulevan hollillekkaan. Muutama telkkä oli melkeimpä koko ajan lammen keskellä ja pysytteli koko illan siellä. Puoli yheltätoista lähettiin pois illan pimetessä ja todellakaan ei lintuja sillon tullu.

Kyyhkysiä näkyi mutta ei tullut…

Elikkä viimeksi tänä aamusella käytiin velipojan kanssa kattomassa näkyiskö lintuja… Yks 10-15 parvi nähtiin ja muutamia yksittäisiä lintuja lenteli, mutta ei toki meidän passipaikan ylitse. Maanantaina ku mentiin niin ei menny kauaakaan ku pääsin ampumaan parvea, mutta ei näyttäny olevan mitään merkitystä hauleilla. Sit vaihettiin vähä paikkaa ,että päästäs lentopaikan alle. Kyllähän niitä sit päältä lenteli aina parin kymmenen minuutin välein, mutta sen verran oli kirkas keli, että aika korkealla lensivät, joten maitopotuilla vielä toistaseks mennään… Toki tilannetta ei helpota enää sekään, ku pitää lähtiä töihin. Onhan tota tullu oltuakki jo lomalla ja kelit oli kyl kohallaan. No viikonloppuna jospas sitä lähtis piirittelemään kyyhkyisiä vielä. Ens viikolla 0nneks alkaa sit sorsastus, niin niitä ainakin näyttää olevan vähä joka paikassa…