Try-Out Mildin maistelua

No niin nyt on mildi ollu päivän kylmässä ja pullo sihahti kivasti sitä aukastessa. Tuoppiin kertyi mukava vaahto ja se vielä syntyi komealla tulolla… Hieman kuitenkin maku oli pettymys, sillä olut maistui liian raskaalta ja mukana oli myöskin hiivaisuutta. Eli aika kotikaljamainen maku. Toki pulloissa voi olla ja varmasti onkin eroja, koska pullotin oluen aika tarkasti lähes viime tippaa myöten. No jospas se huomiseksi olisi viilentynyt ja hivenen kirkastunut, niin saisi oluesta jotakin irti viikonloppuna ja maut olisi selkeämpiä… Toki oluttahan ei lapottu kertaalleen, niinkuin olen yleensä tehnyt, joten siinä voi olla se syy miksi olut oli raskaan oloista. Katotaan nyt mitä parin päivän jääkaappikypsennys oluelle tekee. Voihan se nimittäin olla, että palaan normaaliin tapaan ja lappoan oluen sekondääriin ennen pullotusta… Ja kypsennän edelleenkin olutta enemmän.

Mildi pulloon…

Tänään tuossa “reisivikaisena” aattelin, että ku kerran fudista ei pääse potkimaan, niin täytynee tuossa mittailla oluesta Fg ja pullottaa jos vaan näyttää sopivalta. No Fg:hän putosi kivasti 1,004 eli olueen tuli sellaset 3,9 volttia plus sitten pullokarbonointi päälle, eli jääneepi siihen 4,0-4,2 kypsynnän jälkeen. Eli tätähän olutta en normaaliin tapaan laponnut enää sekundääriin vaan pullotin oluen näin testimielessä suoraan. Saas nähä mitä näistäkin tulee… No kuitenkin eipä siinä auttanut kun ruveta pullon pesuun ja pullottamaan. Saldoksi jäi korillinen eli 24kpl 0,5 litran pulloja. Ja olihan se taas kiva pullottaa tuommoinen pikkunen satsi. Makunystyröitä sen verran vaivasin, että tekasin “analyysin” mildistä. Maku oli yllättävän pehmeää ja lievän paahteista. Oluen keskivaihteella kyllä maistui pistävä maku. Luultavasti tämä johtuu humaloinnista. Toki lopussa sitä pistävää makua en huomannut ollenkaan. Sellaista aika perusjuomaa hivenen humaloidumpaa lähin haeskelemaan ja koska tämä olut menee sitten vielä Try-Outille eli testiin viikonpäästä alkaviin serkkuviikonlopuille, niin saapa nähä mitä serkukset tykkää… (Toki parempi, jos eivät pidä niin saa juua koko komeuden ite. )

PS. Itelle vinkkinä; kannattaa käyttää pulloja väärinpäin pesuvaiheessa, jos vaikka sattuis, että pulloon on jäänynnä olutta niin se ei kaatuisi suoraan silmään ja tekisi nannaaaaaaa….)

Try-Out Mild

Tämmönen oli viime käden resepti:
2,0kg Pilsner
0,2kg Crystal 100
0,08kg Black
15g Challenger 20min
15g Challenger 15min
20g Challenger 5min
0,2kg candisokeria (amber)

og 1,037
fg 1,010
väri 44,4 ebc
bit 29,5 ibu
vol 3,6

Tällä kertaa kaikki meni (,jos nyt voi vain mennä) vähä liiankin hyvin ja final og:ksi tuli 1,036. Toki laskentakaava oli 14 litralle ja ite sain lopulliseksi määräksi 13 litraa. Mutta muuten isommilta takaiskuilta säästyttiin. Maisteltua lopullista vierrettä, niin maussa oli selvää Challenger humalointia ja toki katkeruutta ei ollu tietenkään, koska sitä en laittanut olueen lainkaan. Muuten rungoltaan sopivan maltaista ja ei tuo humalointikaan aivan liikaa potkinut vastaan. Toivotaan, että parin viikon päästä, kun ensi pullot on korkattu, niin mildi on sopivasti kypsynyt juomakelpoiseksi.

Juniper-Stoutti pulloon

Eilen sain stoutin pullotettua. Vaikkakin alunperin se oli tarkotus pullottaa sunnuntaina, mutta kun tuo kauden päättäjäisistä hommattu “tukkakipu” oli erimieltä, niin se siirtyi päivän myöhemmäksi.
Puolen litran pulloja kertyi 26kpl, joten onpahan rosvopaistille palan painikettakin luvassa. Maultaan olut oli hivenen paahteista ja kuivahkoa. Katkeruutta oluessa oli reippaasti, mutta olut saa nyt rauhassa kypsyä viikonlopulle lämpimässä, josta siirrän sen sitten kypsymään viileämpään tilaan. Alkoholia olueen tuli n.5,6-5,7 vol.

Tänään lähti uuteen satsiin aineet tilaukseen. Tarkotus oli tehä mieto Mild Ale, koska “yleisön” pyynnöstä pitäs saaha vähä “oman panimon” -tuotetta heinäkuun alkuun serkkuviikonloppuun, joten alkaa olemaan pikkuisen kiire ja mieto olut kelpaa seurustelujuomaksi ja myöskin se kerkeää kehkeytyä nopeasti nautittavaksi… Resepti kehkeytyy viikonloppuun mennessä ja satsin kooksi ajattelin sitä 14 litraa…

Juniper-Stout

Huomasin tuossa eräänä sateisena kevät/kesäpäivänä, että Juhannuskin on muutaman viikon päästä tulollaan ja olutvarasto on karkeasti jo pakkasen puolella… Siitä se ajatus sitten lähtiki. Eli…
Viime vuonna lihoja pussittaessa kätöseeni jäi 3-4kg paisti ja siitä heti aattelin, että “tästä myö tehhään sit sitä rosvopaistia.” Ja ajankohtana päätin myös, että ens kesänä ja mikäpä se parempi päivä olis ku Juhannusaatto.
Nyt tosiaan tuli sellanen päähän pistos, että ku ruokapuoli on kuosissa, niin täytyy kait se juomapuolikin järjestää, että jaksaa sitten niitä tulia vartioida.
Toki seuraavaksi satsiksi olin suunnitellut sitä ihka aitoa sahtia, mutta kun en niitä oikeita maltaita löytänyt mistään, niin pitää sitten tehä lempioluttani, nimittäin Stouttia ja paahteista, höystettynä kivalla lisällä eli Katajanmarjoilla. Sopii varmasti hirven lihan kanssa.
Eli maltaat tilailin maanantaina ja tänään jo pääsin rouhintapuuhiin ja kehkeilin seuraavanlaisen reseptin.

Juniper Stout
2,0kg Pale Ale 34,9%
1,5kg Munich 26,2 %
1,0kg Crystal 17,4 %
0,4kg Whiskey 7,0 %
0,363kg Rye 6,3 %
0,20kg Peat Smoked 3,5 %
0,15kg Black Barley 2,6 %
0,076kg Chocolate 1,3 %
0,043kg Roasted Barley 0,8 %
14,00gm Northern Brewer (60 min)
20,00g Cascade (30 min)
10,00g Cascade (20 min)
20,00g Challenger (5 min)
40,00g EKG (Dry Hop 3 days)
Lisänä:
15,00g Juniper Berries (Boil 15,0 min)

Beersmithin lukemat 18 litralle (68%);
OG 1,061
FG 1,016
Katkerot 34,2IBU
Väri 75,7EBC
Vol 5,9

Mäskäys
14,00l 75,1C 60 min (68C)
Huuhtelu
7,74litraa 75,6C 15min

edit; Hieman taaseen käytännössä satsi sai muutosta. Mäskäys meni hivenen samallalailla ja kiehumaan pääsi 14 litraa vierrettä. Humalointi alko Northerilla 60 min, sit Cascadea 30min 44g ja 7g katajanmaroja 15 minuuutin kohalla. Lopuksi 5 minuuutiksi 30g Challengeria. Eli hivenen lisäsin humalointia. Lopuksi jäähytys ja hiivaus, johon lisäsin vettä, että sain satsin kooksi ainoastaan 15 litraa, sillä Og näytti siinä vaiheessa 1,053 eli jäi aika paljon oletetusta arvosta. Tänään olut kävi tasaiseen pulputustahtiin eli kaikki ok ja ootetaan käynnin loppua ja lapotaan pariksi päivää sekundääriin.

Oluenmakumaailma #6 2010

Olen pitkään jo himoinnut K-kaupan hyllyllä olevaa Victori Bitter -packiä. No tänäänhän se päivä koitti, ku “lääkepullot” tarttui kassin pohjalle.
Oluthan on Australialaista lageria, vaikka merkiltään voisi luulla, että kyseessä on bitteri. Nimi voi hieman hämätä, mutta silti kyseessä on kokeilemisen arvoinen lageri… Oluen on tuottanut Carlton&United Beverages, mutta tällä hetkellä oluen valtikkaa pitelee “vähä” tunnetumpi yhtiö nimeltään Fosters. No onko tästä sitten Fosterssin kaatajaksi??
Olut on pakattu tzip-korkkeihin, eli käännä ja juo periaatteella, avaimia ei tarvita. Olut on väritykseltään kirkkaan kuparista ja vaahto on hennon ohut, mutta samalla oluen päälle jää kuitenkin se suojaava “kalvo.” Tuoksu aika perus laagerimainen. Maultaan aika kuivahko, joka tuntuu hivenen kitalaessa rasvaiselta. Lopussa selvää hedelmällisyyttä sekä alkavaa katkeron makua, jota toivoisin jatkuvan pitemmälle. Humalointi on sopivan pehmeää. Loppusanaksi todella hyvä “poka” Fostersin panimolta, vaikka ei välttämättä janojuomana kesähelteellä voita vehnäbisseä, mutta ehkä tapasten ja chorizo-makkaran kyytipoikana aika passelia.

Bitteri pulloon

Pulloja kerty 0,5l 18kpl ja 0,33l 15kpl. Maku oli kivan katkeroinen ja loppukatkeroa oli hiukan havaittavissa. Hieman ehkä kuivahko, mutta samalla karamellinen maku jäi suuhun. Pullotukseen laitoin tummaa raakaruokosokeria, joka on karkean rakenteen vuoksi helppo kaataa pulloon ja samalla olueen tulee hivenen maukkaampi loppusäväys. Nyt vaan ootastella viikko-pari, jollonka olut saa hivenen hiilihappoa kehiin,jollonka olut saavuttaa juomisasteen.

Bitteri sekundääriin

Tuossa aamupäivällä, ku uusi tulokas otti torkut, niin laskin bitterin “lasiin” jälkikäymään. Olut oli käynyt 1,010 ,joten tällä hetkellä oluessa on n. 3,9vol. Eli aika paljon vähemmän, mitä olisi pitänyt. No kuitenkin olut oli käynyt pehmeäksi ja hieman siis hieman savun kuivuutta oli maun keskivaiheessa havaittavissa. Humalointihan oli rikasta, mutta katkerot oli käynnin jälkeen muuttuneet pehmeäksi, joten ei aivan älytöntä loppukatkeruutta ole tiedossa, joka on hyvä asia. Joten vaikkakin pelkäsin alun vesilukko- hazardin vieneen oluen unholaan, niin olut vaikutti yllättävänkin onnistuneelta, jopa paremmalta mitä olin osannut aavistaa. Lisäsin olueen vielä 27 g EKG:n kukintohumalaa, joten bitteri saa vielä parin-kolmen päivän kuivahumaloinnista lisää raikkautta.
Ens viikon puolessa vois pullottaa oluen, joten odotellaan nyt rauhassa sinne ja katsotaan sitten tilanne uusiksi. Luultavasti nyt tulee oluen tekoon taukoa, koska nyt olen “pyhittänyt” aikani uuden koiran kasvuun, joten katsotaan sitten seuraavaa projektia lähempänä kesää. Tarkoitushan minulla oli tehdä seuraavaksi “Savolaista Sahtia” kesän rientoihin, mutta katsotaampa sitten mitä kehitellään.

Smoke On The Bitter

Tuli lauantaina pantua bitteri käymään ja se meni kaikelta muulta osin hyvin paitsi loppu Og:ksi jäi vain 1,040. Eli jossain tuli sössittyä ja pahasti. Vielä ennen keitto vaihetta mittari näytti 20 asteisesta vierteestä 1,050, mutta keitosta kiehu yli varmaankin litra, jos ei enempi, ku en ollu tsiikailemassa sen perään. Muistaakseni vierrettä jäi 60 minsan jälkeen joku 13-14 litraa, johon oli pakko lisäillä vettä, että sai edes sen 20 litraa olutta tulemaan. No ei se huono onni vielä sitten siihen loppunu. Sillä hiivauksen jälkeen ajelin sen pöntön kämpille pöhisemään ja keräsin kamat ja lähin kotitalolle saunomaan. Sunnuntaina ku siinä kolmen aikaan selvisin takasi kämpille, niin ihmettelin, että miksi ei kuulu mitään tutuksi tullutta porinaa vesilukosta. No arvatenhan saattaakin, niin oli käyminen ollu sen verran rankkaa, että oli kaikki vedet päässy lukosta karkaamaan… No eihän se auttanu ku heittää uutta vettä likoon ja vesilukkohan rupesi pulputtamaan oikeenkin mallikkaasti. Pahaa hajua en myöskään haistanut, joten luulempa/toivon, että olut ei ole mennyt pilalle.
No kuitenkin ennen hiivausta maistelin olutta ja voin sanoa, että laittamani 200g+200g viski+savumallasta ei juurikaan antanut mitään aivan ylitsepääsemätöntä makua vaan maistuivat oluen keskivaiheessa aika mukavana sanoisinki kitkeränä “makupiikkinä.” Mutta sitten se humalan katkero oli nykästä jalat alta,sillä se muuten maistui melekosen katkerolle. Toki maku muuttuu vielä vaikka ja kuinka paljon, mutta nyt alkaa katkerot olla sitä luokkaa, mitä pitääkin olla. Sillä nyt on tuo stoutti, minkä tein, niin sellanen olut, että sitä ei 1-2 pulloa enempää pysty juomaan, koska se on sen verran paahteista ja nyt sitten tämä bitteri tulee olemaan sen verran katkeroa, että olut saa säilyä ja kypsyä pitkälle kevättä/kesää…
Toki nyt ootellaan ja kuulostellaan mitä tästä tuleman pitää. Käyminen on n.3 kertaa 30-45 sekunnissa, joten periaatteessa loppu viikosta voi mitata jo Og:n ja katsoa onko olut Kontaminoitunut.

Edit 30.03.10 klo:17.43 : Selvisikin Kotiolut-foorumissa, että ei se olueni olekkaan mennyt pilalle ja ei ainakaan kontaminoitunut, eli ootellaan nyt ainakin huomiseen taikka torstaille, että saan oluen lapottua sekundääriin.

Oluenmakumaailma #5 2010

Keisari Munchener -Premium
-väritykseltään kuparinen
-vaahto pehmeä,lattemainen,suojaava
-tuoksu tummahkoa lagerimaista
-maku hieman kirpeähkö, karamellimainen
-jälkimaku kuivahko, todella hapan

HAPA (Harrin American Pale Ale)
-väriltään vaalean toffeemainen
-tuoksussa raikasta humalaa
-maku on mielestäni liian pliisu, mutta maltainen, pehmeä
-loppujen lopuksi helposti nautittava ale

Okells Aile -Smoked Celtic Porter
-väriltään sysimusta
-vaahto kermaisen lattemainen,paksu
-tuoksu paahteista ja savuista
-maku tervainen, savuinen ja paahteinen
-jälkimaussa sopivasti katkeroa

HSS (Harrin Suklaa Stout)
-väri mustan puhutteleva
-vaahto hennon täyttävä, nopeasti hälvenee suojaavaksi
-tuoksussa paahteisuutta ja hivenen suklainen
-maku on pehmeä, paahteinen ja hivenen kuivahko
-todella onnistunut paahteinen stout