Taas on muutama viikko viimesestä postauksesta menny. Viikkoa ennen hirvenpyyntiä kumpanenkin koira mykytti hirviä, Jagerilla jäi saldot heikolle vähän haukkua ja jonki verran seuraamista kaksille elukoille. Jagge mykytti viittä elukkaa nelisen tuntia ja jonkinäkösen kuvatuksen siitä porukasta sainkin.
Siiten siihen hirven metästykseen eli alotus lauantaina päätin tartata Jagerin kanssa. Lähin Ritomäen päältä uuvesta/isosta aukosta liikenteeseen ja en varmaan kerinny ku 50 metrin tallustaa jokia päin, niin koira “karkas” pajukon läpi ja veti Kajaanitien yli toisen porukan puolelle. Sinne se jonki/jälen/vainun perässä meni vähä yli kilometriin. No ite marssin autolle ja ajoin Ritomäen tielle, josta kuhtuin koiran pois(toki oli jo palannu hiukan lähemmä.) No sit takas ja tällä kertaa remmissä vein koiraa aukon puoleen väliin. Sitten alku matka temmeltiin takatuulessa ja mentiin jokia liki. Koira liikkui sellasesta 100-300 metrin lenkkejä eli tälle sessukalle aika tyypillisiä lenkkejä. Kierrettiin Malmikangasta myöten tämä pikku alue ja palattiin takas vastatuuleen. Nyt koira liikkui aika rauhallisesti ja ajallisesti oli vähempi luolta pois. No siitäpä ei sitten mittään löytyny ja volkkasimme kolffilla Tauskaartoon. Sikokankaan silmukasta lähettiin uuvestaan koettamaan vastatuuleen jo lämpötilan mentyä pitkästi toiselle kymmenelle. No siellä koira kävi ja tutkailu pari lenkkiä muutaman sadan metrin päässä ennen ku palattiin pois metästä. Eli vähä turhankin rauhallisissa merkeissä alotus lähti liikkeelle osaltani. Kuitenkin pari hirveä saatiin kipattua nurin ja käytin vielä pojua kaajollakin, jota se mykytti aikansa muiden koirien säestyksellä ja päivän päätteeksi nostimme lihat orteen riippumaan. Sunnuntaina lähin setän kanssa Jaggella liikenteeseen ja koira ei oikein alkuun käyny ku 300 metrin päässä lenkkiä, joten jouduimme jalkamiehiksi. No ei me nyt kovinkaan pitkästi apostolia kyyditty, ku koira lähti liikenteeseen ja otti mitä luultavammin 2- piikkisen sonnin “jänikseksi.” Siinä se veti heti Piipposten puolelle ja palas sieltä Kajaanitien vartteen, mutta ei kuitenkaan yli vaan takas Junnonperästen peltojen likiä Lauttanevan puolelle. Tässä vaiheessa passimies oli saapunut paikalle ja oli nähny 2-piikkisen menevän tien yli. Koira oli hivenen jääny muasta jälkeen, mutta “nopeasti” saavutti elikon. Sen jälkeen siirrettiin passeja ja oltiin Livellä koiran toiminnassa ja passeissa mukana, mutta tämä “älykkö” kiertelikin ne ja vetäytyi “kuolleesta kulmasta” tien yli aina lehtonevalle saakka. Ajelimme Pataperälle autolla, mutta kun näytti, että elikko vetäytyy Murtoon päin, niin sujautimme sinne. Murrosta yritettiin mennä likemmä koiraa, mutta se karkasikin meiltä jä vetäytyi Kajaanitien liki. Takas autolle ja ajeltiin isolle tielle. Sieltä se taas otti ja lähti. Taas takas Murtoon, jossa jalkauduin T3 kanssa ja lähin tallustelemaan perään. Muutaman seisontaminuutin sain kuultua, mutta elikko vaan liikkui. Kerran näin vilaukselta elikon vaan en päässy ampumaan. Seurailin aina Tuohimaan penkkatielle koiraa ja yritin jallitella elukkaa, mutta elukka kääntyili edessäni välistä 30 metrin päästä ja välillä kääntyi hieman kauempana. Kuitenkin marssin päättäväisesti koiran+elikon eteen ja sain käännätettyä ne likelle penkkatietä, jossa oli isäukko valppaana ja kävi juoksemassa koiran kiinni. Tähän päättyi se päivä ja saldoksi tältä päivältä 3 elukkaa. Eli “vanhat” lihat pakkaseen ja “uutta verta” riippumaan.
Tiistaina ku oli lihat jaettu(, johon en töiden takia kerinny) ,niin nakkasin paistin palasen marinoitumaan ja pääsin maistelemaan pitkän odotuksen jälkeen tätä mahtavaa herkkua… Samalla tuli laitettua uusi “poika” röhisemään. Tällä kertaa tuli laitettua Indian Pale Alea, joten muutaman viikon päästä pääsis makustelemaan…
Eli marinaatin tekohan on yksin kertaista, kaikkea mitä maustehyllyltä/ kaapista löytyy, niin lätkäistään marinaatiin sopivassa suhteessa ja heitetään jääkaappiin vuorokaudesta kolmeen.
Tällä kertaa päätin kokeilla lihan laittoa liedellä eli pinnat pannulla kiinni ja kuumaan marinaadiin liha paistomittarin kanssa ja mielestäni mediumiksi. Ei ylikypsäksi!
Lihaa keittelin varmaan liki tunnin puoliteholla ja välillä kääntelin paistia toisinpäin tasaisuuden hakemiseksi. Mittari hälytti siinä 56 asteen tuntumassa, jollon nappasin lihan pois ja pistin vähäksi aikaa folioon vetäytymään. Hakusessani oli sellasen 62-65 asteinen liha, mutta kerkesi hieman ylikypsyä liki seittämään kymppiin, johtuen paistin pieneydestä. Seuraavalla kerralla säädän hälytyksen hälyttämään jo 50 asteessa, mutta anyway sen jälkeen paisti oli kuitenkin mehukas ja aika hyvän näköinen sisältä. No olihan sitä rosen väriäkin muassa.
Tulipas pitkästä aikaa kokkailtua emännälle ja itelle kunnon riistasta sapuskaa… Sattu löytymään kotua pakkasesta vielä kauriin sisäfilettä, josta sitten tuli väsättyä pippuripihvejä… Eka otin kalvot irti fileestä ja leikkasin ne 2cm pihveiksi ja annoin niiden murentua hivenen noin 30min oluessa ja sen jälkeen kuivasin ne ja suolaa+pippuria reilusti päälle. Ja ei muutaku voissa mediumiksi ja kermaa päälle. Nam. 
Lisukkeeksi keitin ihan hivenen aikaa peruna/porkkana kuutioita ja paistoin ne voissa+oliiviöljyssä valurautapadassa sen verran, että rakenne hivenen rikkoutui, mutta ne kuitenkin pysyivät kasassa. Toki punasipulirenkaita ja valkosipulia kuulu joukkoon… Ja oli muuten aikas hyvää… Illan päälle pari olutta ja sauna, niin johan rupes makiasti ramasemmaan. 
