jaggeriproduction.net

Perjantaina emännän tultua töistä pakattiin  “kansanauto” täyteen kampetta ja lähettiin köröttelemään kohti Kärsämäkeä. Siellä tsekattiin että koirat on kunnossa ja taidettiin Jateaki vähä käyttää lenkillä lähimaastossa ja samalla testattiin upo uudet Sastan Peura-pukukokonaisuudet. Hyvän tuntuisethan nuo tuntu päällä olevan sekä todella hyvin sulattautu mehtään. Vaikka mehtä oli märkä,niin vesipisarat jäi puvun ulkovuoreen ja valuivat/haihtuivat siitä pois. Eli toimivat kamppeet. No lenkiltä tultua rupesin väsäämään aamuksi kamppeet kasaan ja testaamaan laitteet, että olivat gepsit kunnossa. Saunan ja muutaman huurteisen jälkeen painuttiin yöpuulle.

Lauantai aamuna kello soitti puoli kuuden aikaan. Eihän siinä muutaku kahvit termariin ja mehtään pienen tihkusateen saattelemana. Aamun kokoontumispaikalle hurautettiin Kajaanitien varteen. Siinä muutama sananen ja eikun mehtään. Me lähettiin Kyllösen kankaalle Jaten kanssa. No mehtään päästyä koira teki pari n.10 minuutin lenkkiä ennenkuin otti hirveät lähöt ja paineli kohti Paakkilan tilaa 500 metrin päässä ja kävi aika liki peltoja ja tuli takasi. Mitä lie käyny jälestämässä. No sittempä se koira tuli luokse ja kävi pari pienempää lenkkiä ennenkuin lähti ja vetäs kaatopaikan tielle passimiestä jututtumaan. Siellä se pariin otteeseen ramppasi tiellä ees  takas ennenkuin kerittiin emännän kanssa tielle käppäillä. No sieltä lähettiin uuvestaan mehtään kiertelemään ja kyllä se koira kohtalaisen hyvin haki vielä nevan reunamilla. No sitten sovittiin toisen koiraporukan, että tullaan vielä Kyllösen mökiltä Marttilaa kohti, jospas ne elukat olisi siellä. No sittenhän se ennen Kyllösen mökkiä rupes poika haukkumaan, mutta tätä ei kestäny ku pari minuuttia ja koira lähti tulemaan pois. Mikä lie ollu eessä. Ei ainakaan elukka, ku tuli koira jo pois. Siitäkin sitten vielä ohitettiin nyt se mökki ja akkuhan se loppu sitten N8:sta. Soitin heti äitteelle, että käyppäs hakemasta lisäakku Kankkuselta, niin ei lopu enää virta metässä. No koiran kanssa jatkettiin vielä tovi Marttilaa kohti, ennen ku poika lähti ja meni vanhan tien yli ja rupesi haukkumaan. Sinne lompsittiin sitten autolle ja ruvettiin haukkua kuuntelemaan. No sieltähän sitten rupesi kunnon kurinaa kuulumaan ja lähinpä sitten tutkailemaan, että mimmonen peto siellä haukussa on. Kuhan pääsin lähemmä kannon päälle, niin huomasin, että supihan se siellä yritti koiraa repiä. No koirahan oli ihan vauhkona ja tulisilla hiilillä. Pari kertaa aika likelle koiraa se ehti tulla, ennen ku Jate nappas supia niskasta kiinni ja pyöräytti sitä. No siihen loppu se tilanne. Aattelin… Otin koiran naruun ja yritin rettuuttaa pois sieltä. Siis ase oli kourassa sekä naru ja supi toisessa kädessä. No eihän siitä mittää tullu koiran kanssa. Sitten jätin sen supin siihen ja vein koiran autolle. Kuhan koiran olin autoon saanu, niin lähin supia lopettamaan, mutta sehän perskales oli päässy pötkimään piiloon ja eihän sitä mistään löytyny. Tieten menny kuusen alle tai johonki sinne tureikkoon tekemään kuolemaa… Pikkasenhan tuo jäi harmittamaan, mutta minkäpäs tuolle teet. No muu meijän porukkakaan ei ollu mittää saanu, jotenka lähettiin sitten kotia kohti saunomaan ja kuivattelemaan kamoja. Toki meidän Sastat oli kyllä kuivat. Koiran matkamittariin tuli tänä päivänä sellaset 22km. Alla vielä tarkennus koiran töistä.

Sunnuntai ja uudet kujeet. Lähettiin ns. varmoille hirville, jotka isäukko oli nähnyt lähellä Ristikorven kämppää… Vähä ennen puoli kaheksaa laskettiin poika näiden jälille/hajuille irti. Koirahan lähti ja meni. Välistä gepsi näytti, että haukkuakin olisi tullut, mutta kunnolla seisontaan koira ei näitä saanut. No joestahan ne elukat sitten lopulta yli meni ja koira hulluna pyöri ja yritti ylityspaikkaa keksiä. No löytyhän se ylitys sitten lopulta, nimittäin vw:n kyydistä, ku poimittiin koira pellolta täydestä seisontahaukusta pois. Toki tällä kertaa ei kyse ollut hirvistä. Kerpele… Koira oli tässä vaiheessa sen 15km menny. No koira kyytille muutaman ruman sanan kera ja lähettiin jokivarteen kokeilemaan uudestaan. Eihän se oikeestaan sitten mihinkään lähteny ku tuuli ei passannu enää. No ei muutaku toiselle suunnalle Siimeksen kohilta jokivarteen. Tottakai sitten koiran piti pellolle päästä kahtomaan ammuja. Ei perkele. No onneks oli joki välissä ja koira hoksas sen itekki ja tuli pois. Noo sitten “jo” päästiin mehtään lähtemään. Nyt kuitenkin lenkit jo oli sen verran lyhkäsempiä, että koira alkoi jo väsähdellä, sekä loukkasi hivenen etujalkansakkn, jotenka käppäilimme takasi autolle ja lähdimme isäukolle kaveriksi, ku se oli 6-piikkisen sonnin päässy nurin ampumaan. Koiralle tuli kaiken kaikkiaan n.26km tämän päivän saldoksi. Vielä siis edessä oli hirven veto,joka tapahtui mönkiällä sekä hirven orteen laitto ja nylkeminen. Päiväkin oli muuttunut illaksi ennenkuin päästiin kotia koiraa kuivattamaan ja syömään sekä saunomaan.

Maanantaiksi vuorokausi kääntyi sekä koira vaihtui Jatesta Jageksi. Mökillä taaseen oltiin kokoontumassa ja sieltä me matkattiin Ristisenpiston vastapäätä olevalle penkkatielle. No koirahan täältä otti hirvet ja paineli niiden kanssa Keskisaaren tien yli ja rupesi 8.50 haukkumaan Peräsaaressa. Tätä kesti sellaset vajaa puolituntia, ennenkuin paikalle tuli toisen hirviporukan koira ja rupesi siinä pokuttamaan. No Jaggehan lähti sieltä karkeloista sitten pois ja tuli Ristisen pisolle, mistä napattiin se kiinni ja vaihettiin paikkaa.. Koira oli tällöin menny sen 9km. Sitten vuorossa oli Mäntylän suo ja sieltä myöskin elukat painuivat joen toiselle puolen ja aikansa kuhan koira jokiportaissa pyöri niin tuli pois ja alettiin lähtöä jo tekemään. Jagelle tuli mittariin sellaset 15km eilen. Kuhan oltiin koira kuivateltu kotona ja ite oltiin syöty, niin lähettiin vielä lintuja kahtomaan ja kyttäilemään, mutta linnut saivat tällä erää jäädä mehtään ja rupesimme jo sen verran väsymään, että päätimme lähtiä pimeän tultua takasi Haapajärvelle kämpille.

Eli pidennetty viikonloppu meni todella mukavasti. Saattiin rämpiä tihkusateessa metässä, maistella maksaa, kuunnella haukkua, rämpiä suolla, kytätä teeriä ja vain olla vain kahestaan emännän kanssa metikössä ja näyttää, että ei se hirvenpyynti aina niin vakavaa tarvitse olla ja että tästä hommasta voi kyllä nauttia todella paljon. Toki kyllähän tuota emäntää taisi jo vähän kärpänen purasta ku sen verran mukavaahan tuosta oli pyynnissä olla. Vai olikohan se kärpänen hirvikärpänen??? No vaan ei vaiteskaan… Alla vielä diashow viikonlopun antimista.

No sittenpä me vaihettiin vähän paikkaa ja mentii Rukavaaran tietämille. No täällä väsättiin sitten kunnon tulet ja syötyämme emäntä lähti koiraa viemään nuotion luolta hakemaan uutta elukkaa. No koirahan sitten tempasi 1,2km päähän ja rupesi haukkumaan. No mitäpä siinä annettiin koiran pari tuntia pokuttaa ja sitten lähin haukulle rämpimään risukkojen läpi. No viheltämällähän sen lopulta sain kiinni, ku olin 15 metrin päässä hirvestä. Ääriviivat vain elukasta hahmotin siellä tiheikössä. No mutta koira tuli pois ja lähettiin kotia kohti.

Tässäpä olisi sitten se haukkupätkä Ritomäeltä ja pari kuvaa…

Illalla vielä lähettiin yheksän jälkeen kuutamon hivenen valaistaessa Jaten kanssa mehtään, mutta siellä ei kyllä erikoisempaa tapahtunu. Muutamia hirven jalakojahan tuo vain kalusi. Jokeria yritettiin yhä kuunnella, mutta oli se sen verran tiedossa, että oli pitäjää vaihtanu Piippolan puolelle ja haukkui siellä. Toki mehtäänhän se vielä jäi yöksi. Vasta sunnuntai iltapäivällä 4 jälkeen isäukko oli koiran tieltä havainnut ja sai sen kiinni. Jotenka hyvinhän sekin meni. Toki autoiltua tuli Piippolan seudulla aika kivasti. ;D

No mutta palataksemme sunnuntaille, niin lähettiin emännän kanssa sitä Jokeria kahtomaan ja satuimpa ottamaan haulikonki varulta mukaan. Mehtoa pääsin tirpaisemaan toki risukon läpi, mutta haulet jäi lähimpiin oksiin… Kerpele. Toki eihän se nyt ihan hukkareissu ollut sillä pyyn sain ja siitähän sai “kunnon” murkinat emännälle kokkailtua.

Alla kuvatuksia viikonlopulta:

Vielä kevennyksenä hivenen videomateriaalia päivän “koho”-kohdista.

Elikkä lähetäämpä vähä purkaamaan tätä alku syksyä ja alotetaan kyyhkysen pyynnistä. 9.päivä tiistai-iltana huristeltiin emännän kanssa Kärsämäkeen,kun olin pekkasen ottanut kyyhkyn alotukseen. Siinä vähä “menneitä” muisteltiin velipojan kanssa ja “saatettiinhan” sitä muutama “pieni” olutkin ottaa… Tarkalleen en ihan muista kun siitä on jo kuukausi aikaa. No aamulla ennen viittä nousin ylös ja keittelin kahavit valmiiksi. Aseet ja vermeet kantoon ja emännälle pusu ja jo huristeltiin auto “vakiopaikalle” Kerälän suon lähettyville. Sitten marssimme passiin tuttuun mehtäsaarekkeeseen ja rupesimme oottelemaan kyyhkysiä. No ihan kohtalainen lentohan se oli kuudesta eteenpäin aina sen pari-kolme tuntia. Isompia parvia ei ollut mutta muutaman lintusen poppoita lenteli. Pari hutikutia ja pari osumaa ja siihenhän se maitopotun syönti sitten loppuikin. No kymmenen korvilla lähettiin kotia kohti linnut repussa. Sitten lämmitin saunan ja saatoimpa ottaa olusenkin janoon, kun lämpimässä saunassa istuskelin ja melkeimpä sinne sitten torkahinkin. No mutta pienet torkut sohvalla ja vähä sapuskaa rinnan alle ja illalla sitten uudestaan lähettiin velipojan ja emännän kanssa kahtelemaan kyyhkysiä, mutta tällä reissulla ei ohikuteja eikä osumia tarvinnu laskia, kun kyyhkyset lentelivät sen verran korkialla… No mutta tällänen oli kyyhkyn alotus konsanaan. Alla vielä lyhyt pätkä kyyhkyn alotuksesta.

Sitten sinne 20.päivän seutuville. Eli sehän viikonloppu alkoi sillä, että nakkasin töiden jälkeen emännän reissun päälle ja tiedossa oli kunnon hunting weekend! Eli metästystä,metästystä ja metästystä. Eli golffin perä oli taaseen menossa Kärsämäelle ja metästysvermeitä oli perä täynnä. Kotona kahtelin, että oli pannoissa virtaa ja lauantaina ensinnä aattelin, että otan koirat mukaan ja metästelen sen mitä metästelen ja käyn pikku lammikoita vain läpi. No 20.päivä aamusella pomppasin jo ylös ja lähin Jaten ja Jagen kanssa mehtään. Ekana laskin Jaggerin kontista ulos ja se kävi sellasen puolen tunnin lenkin ja tuli takas. Sitten parin sadan metrin päässä oli tien yli yhet tuoreet jälet, johonka molemmat koirat laskin irti, mutta Jaggeri ei pysyny kyllä millään Jaten menossa mukana, vaan jäi suosiolla pois ja rupesi tuusailemaan vaan omiaan. No vanha koira aattelin. Jate meni jonku 3km jälen perässä ja sitten tuli Patolan tielle takas ja otin koiran sieltä kyytille ja ajelin Noposen mäkeen ja vielä päästin koirat sieltä irti. Molemmat lähti eri puolille teitä ja kävivät sellasen puoliska tunnin lenkin. No niin ja sitten kello alkoi olla vasta vähää vaille yksitoista ja vetäsin golffarin äkkiä kotia ja kerkesin vielä hyvin lähtiä sorsan pyyntiin Haapaveelle. Pari sorsaa saatiin aamulennon aikana alas, vaikkakin oli pilvistä, niin sorsat lentivät sen verran korkialla, että aika turha oli kyl ampua. No iltalennolla sitten alku oli tosi huono, mutta sitten hämärän rajamailla rupesi heinikoita tulemaan ja joka ukko sai yhet rätkästyä alas. Eli se meni mielestäni tosi hyvin. Sunnuntaina käytettiin vielä Jatea metässä ja se meni sellaset 6km ensin, josta otettiin koira kiinni ja sitten saatiin yheltä nuolukiveltä haukku aikaan, mutta se ei kestänyt ku puoli tuntia ja mahdollisesti elukka/elukat meni kanavan yli ja koira tuli pois.

Sunnuntaina illallahan se sitten iski kuumeen meikä pojalle ja siinäpä se sitten seuraava viikko menikin maatessa ja sairaana. Töihin ei ollut asiaa ja mikä pahinta sitkiät jäivät myöskin välistä. No mutta ne meni Jokerin osalta tosi nappiin. Lauantai-iltana laittelin isännälle tilanne tietoja ja soiteltiin. Oli muutama koira enää metässä. Sunnuntaina kuuden aikaan isäntä soitti, että tunti sitten oli ratkennut voitto ja se olihan se mukava kuulla. Koskaan ei oo Jokerilla ne karkelot onnistunu vaan nyt ne sitten onnistu ja voitolla ja kevyesti. Toki koira oli vielä metässä ja olikohan se kaheksan jälkeen ku ukko sai sen kiinni. No pitihän sitä iltamissa käyä kotosalla voiton kahveilla ja kyllähän ne maistu. Ja olihan tuo ukko meleko onnellinen.

Elikkä… Käytettiinpä siinä emännän kanssa poitsua näyttelyssä Paavolassa. Jate sai erinomaisen arvosanan siellä ja jäi 2 cm päähän sertin arvosta. Eli korkeutta mitattiin 56 cm ja harmaja uroksen yläraja on 54cm. Eli kahdesta sentistä kiinni… No mutta nyt on kuitenkin yli 15kk näyttelytulos alla jotenka nyt kun saisi haukuttua ne 3 voittaja ykköstä tänä syksynä, niin saisi sen käyttövalioksi, joka on vähän niinkuin tarkoitus tänä syksynä. Alla videomatskua tapahtumasta.

Eli perjantaina päästiin lähtemään siinä vartin yli viisi iltapäivällä matkaan. Auto 98 täyteen ja suunnaksi Hossa. Reitti kulki Puolangan kautta kaikkien mahollisten pikkukylin läpi Hossaan. Matkalla maisema vaihtui ja poroja väisteltiin(+vähä muutakin ).

Toki poroja alkoi vasta tulemaan tielle Perangan tiellä. No mutta puoli kymmenen jälkeen kurvasimme volkkarin Erä-Hossan matkailualueelle ja otimme tälttipaikan, sekä yhdet oluet kurkkuja kostuttamaan…

Seuraavaksi nappasimme teltan pystyyn sekä vähä palasta naamariin ja lähdimme auringonlaskua kuvaamaan. No tämän jälkeen keitimme sumpit ja vetäsimme parit leivät naamariin ja rupesimme yöpuulle.

Lauantai aamuna pakkasimme vw:n ja otimme suunnaksi Kuusamon ja ajelimme sinne. Keli oli aurinkoinen ja saimme Hossantietä ajella rauhassa menemään. Muutamia “hulluja” fillaristejä oli liikenteessa ja porojakin rupesi tulemaan vähä joka mutkassa vastaan. Kuusamossa käytiin vähä ruokatarvikkeita täydentämässä ja 98 heittämässä tankkiin. Sieltä ajelimme sitten “suoraan” Ranualle ja kävästiin elukoita kahtomassa… Sittempä sieltä rullattiin Rovaniemen kautta Aava-Saksaan ja vuokrasimme pienen saunallisen mökin sieltä. Övertorneån puolella käväsimme kahtomassa pienen reissun ja siellä ajelimme takaisin Aava-Saksan vaaran huipulle ja kävimme näköalapaikat läpi ja räpsimme kortit täyteen kuvatuksia. Sittempä saunan lämpöön ja muutaman tumman alen jälkeen rupesi silmät luppasemmaan siihen malliin, että rupesimme lappalaisten karaoken “säestämänä” nukkummaan…

Sunnuntaina lakaisimme mökin lattian ja lähdimme kotikontuja kohti ajelemmaan. Kukkolankoskella pysähdyttiin kahviossa lettukahveilla ja vähä käytiin kosken suvantopaikoilla kuvailemassa ja löytyipä sieltä sen verran hieno saunamökki, että oli ihan pakko päästä kivien päältä sitä kuvailemaan ja sen verran tohkeissanihan olin, että en vettä pelänny, vaan housun lahkeet märkänä annoin vaan sulkimen räpsähtää. Tulomatkalla vielä kävästiin verkkokaupasta hakemassa vähä uutta korttia kameraan, jotenka nyt mahtuu, muutama sata kuvaa enemmän kuvata kerralla.

Kuvat reissulta löytynee http://jaggeri.1g.fi/kuvat/2011/viikko+27/

- Harri

Pari järkkäriä+ videokamera mukaan ja auto täyteen roinaa ja evästä, niin kyllähän sitä pari päivää pystyy menemään helposti. Toki eka yö aateltiin yöpyä Hossassa teltassa ja seuraava Ylitorniossa. Toki voihan nuo reitit vielä muokkaantua tuossa reitin varrella.

No mutta tämmönen reitti olisi ainakin suunnitelmissa.

http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF&msa=0&msid=
205331216407259957215.0004a78cb5b92b221d797

Vihdoinkin se alkoi! Nyt jo neljättä päivää vietetään ja vielä olisi 4 kokonaista viikkua edessä. Toki hommaahan tuota olisi paljo vähä joka paikassa, mutta tämä eka viikko on mennyt aikalailla tuolla kotipaikalla Kärsämäellä koiria kahtoessa sekä hivenen olen “kerinny” isäukonkin kaverina kaappeja kantamaan. Ja toki läppärin sain rakenneltua autoonkin, jotenka on sitten konekkin mukana ku reissuilla käy. Onpahan ainakin vänkärillä jotakin ajan vietettä.

No juhannuskin hurahti aika sateisissa merkeissä Kärsämäellä. Meillä oli emännän kanssa aika luksus oltavat, ku isäukkeli oli vanhan koiran mökin rempannut kesäasunnoksi, jotenka oli todella viileä ja mukava paikka nukkua. Toki sänky oli hivenen liian pehmiä meikäläisen seljälle, mutta hyvinhän tuon kesti. Vaikkakin osakseen sateli, niin saunomista oli joka ilta normaaliin tapaan ja uimista saunan takana isossa uima-altaassa. Tai no polskimista se taisi vaan olla.

Sen verran metässä kävästiin heti torstai-iltana, että sai pikkukoirulikin tutustua vähä isommalla porukalla  mehtään. Siellä se meidän mukana temmelti menemään, ku muutkin koirat. Toki isojen ojien ylitys vaatii vielä hivenen opettelua, mutta eiköhän se siitä.

Jaggerin kanssa tuli oltua vähä enemmälti, ku sille oli tieten hotspotti tullu, jotenka lääkekuurilla vielä pari päivää mennään, mutta olohan tuo on jo sillä virkistynyt normaaliksi. Toki alkaahan tuo jo vanhuksella olla niitä merkkejä, että taitaapi syksyllä vaan jäädä seuraamaan sivusta, mitenkä nuo nuoremmat pelailee… Eiköhän tuo oo jo eläkepäivänsä ansainnu. Toki menohajuhan tuolla vielä olis vaikka muille jakaa, jotenka voihan se olla, että tuleekin käytettyä pieniä reissuja metässä.

Jateksi on tavallinen oma “sekopää” ja pitäisi poikaa lähtiä käyttämään näyttelyssä tässä kesän/alku syksyn aikana, jos nyt sattuisi, että se sais haukuttua ne 3 voittaja ykköstä, niin voisi sit hakia sitä valio-arvoa. No mut senpä näkee sit syksyllä, mitenkä se pelailee…

Uusia kuvia löytyneepi osoitteesta http://jaggeri.1g.fi/kuvat/2011/

-Harri