Elikkä oli elukkalääkäri meinannu, että antaa Jagerin levätä pari viikkoa ja sitten vasta kokeilla mehtään. Eli eipä siinä ku antaa koiran nyt sitten levätä tarhassa…

Tänä viikonloppuna piti olla sabaturnaus Kärsämäellä, mutta siirsivät sitä parilla viikolla, koska oli porukoita sen verran vähä tulossa sinne. No eihän siinä auttanut muu, ku kävästä hakemassa kaupasta juustokabanossi paketti ja suunnata aamulla Jagen kanssa mehtään…

No siinä sitten vähä perjantai-ilta venähti ennen ku pääsin nukkumaan, joten aivan aamuvarhain ei jaksannu lähtiä mehtään. No kuitenkin ku pääsin punkasta ylös ja sain kahavit pulloon, niin olin jo koiran kanssa kävelemässä Karhusaareen päin. Eihän sitä toki olis Jagen kanssa tarvinnu kävellä, ku lähti heti autolta ravaamaan eteenpäin, mutta ku elohopea oli kymmenen asteen hujakoilla pakkasta, niin piti “lämmikkeeksi” tällä kertaa täppäillä ja vähä sihdata kameran kanssa upeaa pakkasaamua.

No koira oli sitten jo Karhusaaressa ja näytti jo vähä siltä, että saattais olla elukan perässä. Sitten koira kierti Hoikkanevan puolessa ja näytti jo menevän kohti Ritomäkeä ja Kajaanitietä, joten päätin kiireesti läksiä autolle, että pääsisin koiran eteen ennen,ku se olisi jo tiellä. No tätä ei olis kannattanu tehä, sillä ku olin enää 50 metrin päässä autolta, niin huomasin koiran kääntyvän samalle uralle, missä ite äsken olin 300 metrin päässä. Samalla emä ja vasa hyppäsi uralle 300 metrin päähän ja ite hätäisesti nykäisin kameran käteen ja kerkesin juuri ja juuri tämän kuvan otettua…

No koira sitten ravasi perään ja meni menojaan kiertäen Kellosepän pellot, välillä palaten takasin uran yli kauempana ja taas menevän Mustosenleholla, kunnes alkoi laskeutuvan likemmä Kajaanitietä. Ite hyppäsin autoon ja ajelin Silonevan pellolle oottelemaan haukkua, mitä ei sitten koskaan tullukkaan vaan lähtivät takasin Kellosepän suolle ja sieltä laskeutuivat Kajaanitielle, jossa koira oli vaihtanut emän ja vasan yksinäiseen elukkaan. Eli koira jäleltä kiinni ja kotia kohti…

Päivän saldona oli nätti keli joka on yhä ja pari näpästyä kuvaa Pyhäinpäivältä “Halloweenilta.” Toki huomenna olis vielä toinenkin vapaapäivä, joten voi olla, että lähettäs kahtelemaan hirviä, jos ei kehkeydy muuta. Vielä viimesenä kuva samalta urilta tältä päivää… Tämä päivä on kyllä aika otollinen kuvaamiseen, koska on valoa ja samalla hieman utua, joten saa oikeilla asetuksilla pehmeitä kuvia…

No ensinnäkin viimeset lihat jaettiin tai no oli jaettu perjantaina, ku ite olin töissä eli siihen loppu tämän syksyn hirven pyynti osaltani Kärsämäellä. Toki vielä on mahdollista päästä Temmekselle hirven tappoon. Saas vaan nähä saako aikaiseksi ja millonka kerkeää sinne lähtiä.

Sitten oli sellanen mielenkiintonen juttu ollu viime viikolla tossa Riistamiehien alueella, että olivat haukuttaneet karhua. Keskiviikkona oli paikallinen koira saanu työskennellä 4 tuntia karhun kanssa ja torstai-perjantai välillä oli isäukon Jokeri työskennelly peräti pitkästi yli 10 tuntia (olikohan peräti 15 tuntia) karhun kanssa. Perjantaina sitten olivat vielä sen keskiviikkosen koiran kanssa jonku verran pokuttanu sitä samaista karhua, mutta se oli sitten vaihtunnu hirviin. Itekki soittelin aamusella tutkaan ja taustalta kuulu selvästi kunnon murinaa…

Kuitenkin, kun lauantai napsahti kalenteriin, niin lähin Ritomäelle kellosepän puolelle kahtelemaan Jagerin kanssa hirviä. Oltiin aamuhämärässä jo liikkeellä ja penkkatietä pitkin kohti karhusaarta. Ku hyppäsin tieltä mehtään, niin koira oli jo 150 metrin päässä tekemässä lenkkiä. Kerkesin hörpätä kahvit naamariin ja koira tuli käymään luonani. Eka lenkki oli 10 minuuttia. Sitten kävelin vähä matkaa karhusaaren ja mustalehon väliä, jossa koira lähti käymään 250-300 metrin lenkin. Se varmaan kesti sellaset 12 minuuttia. Sitten koira otti hirven taikka jälen eteen ja ravas Kajaanitielle 1,4 km päähän ja jäi sahaamaan sinne. No ite perään ja kuhtumaan koira pois, koska oli aivan tien tuntumassa. Sitten vaihettiin paikkaa Veneheittoon ja aikani siinä koiran kanssa tuusattiin ennen ku lähti käymään vartin lenkin 280 metrin päässä ja palas takasin. Sitten otin itekki muutaman askeleen vähä eri suuntaan sivullepäin ja koira lähti ja rupes sivutuulessa 150 metrin päässä haukkumaan hirviä. Olin siinä sitten aika lähellä joten päätin 25 minuutin seisontahaukun jälkeen hieman siirtyä kauemmas, mutta tätä ei ois kannattanu tehä sillä haukku katkesi ja koira tuli ottamaan yhteyttä, mutta lähti saman tien takasin hirvelle, joka oli lähtenyt jo liikkeelle. Koira seurasi 600 metrin päähän, mutta pyörähtikin vieressä olevaan lieteojaan ja jäi siihen. No siellä se jonku aikaa oli, joten kuhtuin koiraa ja lähin hakemaan auton. Tällä välin koira palasi ja sain sen kyytiin… Voi vain kuvitella, että missäköhän se oli pyöriny ku haisi ku ketun pesä, joten sai ajella ikkunat auki kotia kohti (PRKeleen koira)… Kotona sitten vähä “rankaisin” koiraa ku pesin sen kylmällä veellä, että se ottais vähä opiksi. No saattohan se ottaakkin sillä sunnuntaina oli isäukko käyttäny tossa kotitalon takana sitä ja maanviljelijät olivat ajaneet paskaa pellolle ja tällä kertaa koira ei ollu käyny siinä piehnaamassa eli toivottavasti otti kerrasta opiksi. No huomenna aattelin lähtiä kokeilemaan koiran kanssa mehtään, jos vaan kelit sen suo…

No muutaman uuven kuvan lauantailta sain sentään napattua, vaikka oli aika harmaa päivä…

Eilen töistä ku pääsin kämpille, niin eihän sitä muuta voinu, ku keittää sumpit,hakea koira kotoa ja painua mehtään istuskelemaan. Jageri oli autossa ihmeenkin pirteä, sillä antoi ääntä tulla ja mikäpä siinä.Kävihän se minulle. No mehtään sitten jylhänjärvikankaalle täppäilemään. Koiran ku sain irti, niin olihan se jo vähä hämärää, mutta näki sentään ilman keinotekosta valoa kävellä. Koira kävi totuttuun tapaan pari ravia 100 metrin paremmalla puolella ja palasi takas. Sitten kävelin lähellä olevaan aukkoon ja istuskelin siellä tovin. Koira teki alkuun 6 minuutin lenkin ja palasi luo. Sen jälkeen siirryin aukon toiselle puolelle mehtään, jossa poju kävi 10 minuutin lenkin. Sitten kävelin aukon reunaa metässä 100 kunta metriä ja rupesin istuskelemaan/juomaan kahvia. Koira lähti ja kävi 15 minuutin lenkin ja vetäisi varmaan 50 metrin päästä ohite ja meni 150 metriin. Aattelin siinä, että kaippa se nyt autolle menee ja lähin itekkin lampun kanssa suunnistamaan autolle. Koira kuitenkin vetäisi Marttilan tielle 400 metrin päähän 27 km tunnissa ja lähti ravaamaan 38 km tunnissa tietä pitkin. Mitä helvettiä… Ottikohan pupun eteen?? No eihän siinä ku autolle. Autolle päästyäni koira oli vetänyt 1,7 km minusta ja oli paikallaan metän puolella. Soitin koiralle, mutta en saanut yhteyttä. No autolla koiran perään, joka oli palannut tielle takasin ja juoksi tietä minua päin. Ku sain koiran autoon, niin oli ollut luoltani 25 minuuttia + 15 minuuttia pois. Eli parempaan suuntaan ollaan toki koiran kanssa menollaan ja hakulenkit on huomattavasti parantuneet,mutta kuitenkin vielä pitäisi saada taiottua hakuun etäisyyttä lisää ja saada koiralle niitä hirvityöskentelyjä lisää….

Lauantai aamuna oli pari senttiä lunta maassa ku tarttailtiin mehtään koirien kera. Jälkiä ei toki ollut missään joten “vaistolla” laskettiin koirat mehtään. Ite lähin tällä kertaa Jagen kanssa. Tarttailtiin Mäkelän pistolta ojan suuntaan ja heti eka lenkiltä koira oli ojan varressa hakemassa, mutta ei päässy yli siitä, joten nappasin Patolan tieltä koiran kiinni. Sitten ajelimme Ristisenmäkeen ja päästin koiran Paskon piston risteyksestä irti. Koira kävi Tulisaaressa mutkan ja meni ojalle ja kävi vähän ojan reunaa pitkin alempana ennen kun palasi lenkiltä. Sen jälkeen mentiin Paskon piston päähän ja siellä koira kävi pari lenkkiä ennen, kun passimiehet oli nähny aikasen menevän piston yli, johon Jagge meni perässä. No taas se meni ojalle ja nuohosi siellä tovin ennen, kun palasi piston päähän. Sitten ajelimme Lammasaholle ja päästin koiran sieltä irti. Ei varmaan menny ku 10 minsaa ku koira rupesi haukkumaan Alangon piston vieressä. Täppäilin haukulle ja huomasin ku vasa liikkui risukossa ja emä ajo koiraa meleko vauhilla aivan 20 metrin päähän minusta. Siinä vaiheessa olin kuivassa ojassa menossa, joten päätin mennä vähä suojasempaan kasvustoon, että olis vähä puita edessä… No sitten haukku siirty pari sataa metriä, joten lähin perään ja näin vähä harvemmalla metällä emän ja kaks vasaa, mutta hävisivät saman tien risukkoon ennen ku pääsin kunnolla sihtaamaan. Sitten täppäiltiin perässä ja soiteltiin passeja oikeisiin paikkoihin, mutta toiselle kunnon uusinta haukulle ku pääsin, niin hirvet oli sellasessa risukossa, että ei pahemmin nähny itekkään eteenpäin ku muutaman metrin. No kävelin ja yritin ajaa hirvet tielle passiin, mutta kääntyvätkin passimiehen eessä takasin syvemmälle metälle, jossa koira pyörähti luokseni ja pääsin hyppäämään koiran kiinni. Koira varmaan väsähti jonki verran ku kävi aamupäivällä hakemassa sellaset 25 km… Sitten lähin Nelostien varteen passaamaan isäukon Jokeria, joka oli tullut yli 20 kilometriä ennen ku sai seisontahaukun päälle. Oli vähä liikkuvampi emä+vasa. : )

Muutaman kuvan aamulta nappasin talvisesta maisemasta

Tänään sunnuntaina ajelin Paskon piston päähän Jagerin kanssa. Koira kävi heikkoon vastatuuleen alkuun sellasta 4-5 minuutin lenkkiä ennen ku jänis lähti muutaman metrin päästä minusta ja koira säntäsi perään. Ääntä koira ei antanut vasta kun pari kiljasua parin sadan metrin päässä. No sitten se juoksi Ristisenojalle 1,4 km päähän ja nuohosi siellä tovin ennen ku palasi tältä reissulta piston päähän. Se reissu oli 40 minuuttia pitkä. Sitten lähin uria myöten ojalle päin ja koira lähti uran päästä jotakin vanhaa jälkeä pitkin paskon suuntaan, mutta pyörähtikin passimiesten luokse 700 metrin päähän. No sinne siis ja uudestaan. Tällä kertaa päästin ojalle ja “opetin” koiralle miten siitä ojasta mennään yli. Kyseessä on siis leveä oja, mutta muutamassa kohdassa pääsee yli mataluuden vuoksi. No sitten kävin Patolan puolella pikkusen lenkin ja palasin takas paskon puolelle. Hörppäsin kahvit ja liippasin puukkoa siinä koiraa ootellessa, joka pyöri ja nuohosi ympäristöä. No koira palasi 25 minuutin jälkeen luokseni ja samalla oli toinen koira tullut hirviä pokuttamaan paskon piston viereen. Lähin kiertämään kauempaa haukkua ja koira hävesi taas varttitunniksi 300 metrin päähän. No kuitenkin ku päästiin Paskonpiston päähän oli haukkuun tullut karkko ja hirvet pyyhkäisi meidän vierestä ja oma koira lähti myöskin niiden perään 350 metrin päähän seisontahaukkuun. No eihän se tietenkään kestäny ku pari minsaa ja koira palasi reissulta takas. Otin koiran hihnaan ja lähin toisaalle hirven vetoon…

Elikkä normaalista poiketen metsäkanalintu-jahti päättyy tänään 15.päivä lokakuuta. Aiemmin kanalintuja sai pyytää lokakuun loppuun saakka. No anyway tänään duunin jälkeen lähettiin velipojan kanssa kattelemaan lintuja. Menimme heti suorilta apajille Kannistonkankaalle ja ei varmaan keretty sataa metriä kauemma, ku puusta pöllähti nuori teeri lentoon. Siinä vähä harmiteltiin tilannetta ja samalla rämeiköltä 70 metrin päästä pöllähti kolmisenkymmentä teertä lentoon. No lähimme talsimaan sitä paikkaa kohti ja vielä sellaset 20 teertä pomppas siitä lentoon, johon päästin piipun vailla tulosta. Seuraavaksi erkanimme Jukkiksen kanssa ja itse painelin teerien perään. Siinä vähä ison metän rajalla tuumailin, että tuolla voisi vielä muutama lintu piileksiä, mutta soitin velille ja päivittelin, että lähetäämpä muualle kahtelemaan. No autolle suuntasin vielä yhen rämeikön läpi ja kas kummaa mikäs sieltä 25 metrin tietämiltä pommas lentoon. No ukkomehtohan se siinä… Perä olkaa vasten ja seurailin hitaasti lentävää “ukkoa” risukon läpi ja pam! Lintu sukkana 40 metristä alas. Jes! Sit kipin kapin ehtimään, että ei mene hukkaan. No löytyhän se sieltä viidenkympin päältä. Elämäni eka mehto. Kyl tuli poijan suupielet korviin asti. No mitäs siinä sitten ku kamera repusta ja asettelemaan saaliskuvaa, jota ei olekkaan tullu aikasemmin tehtyä, ainakaan vähä laadukkaammalla kameralla.

Seuraavaksi suolistus ja pari kuusen havua linnun sisään ja seuraavaan paikkaan. Käytiin vielä toisaalla kahtomassa lintuja, mutta pimeän laskiessa suuntasimme kotia kohti ja nostimme saaliin riippumaan. Huomenna sitten luultavasti maistellaan ranskalaisittain viinikukkoa ala Jukkis ja toki sitä viiniäkin… : )

Nyt kuitenkin täytyy ottaa muutama kaatopullo olutta hyvin menneen metsästysreissun jälkeen. : )

Lisäys; Ai niin metolla oli painoa sellaset 3,5-4 kg eli kyseessä oli vanhempi yksilö.

Lauantaina laskettiin toistamiseen Saviselän etelän puoleiselle alueelle koirat. Tottuneeseen tapaan Jagerin kanssa lähettiin Ritomäelle. Tällä kertaa kuitenkin otin kaiman puhekaveriksi mukaan. Alku lähti kivasti liikkeelle. Koira haki 5-10 minuutin lenkkejä, kunnes mikäs muukaan kun jänöjussi lähti eelle. Sen se kuitenkin jätti muutaman kilasun ja parin sadan metrin jälkeen. No heitettiin kahavit naamariin ja matka jatkui. Sitten muutaman tovin kuluttua koira rupesi seisontahaukkuun. Sanoin kaimalle,  että nyt taitaa olla hirvi ja otin paikannuksen. Koira oli ihan jokitörmällä ja haukku oli aika katkonaista, joten päätimme käydä katsastamassa tilanteen. Kuten arvasimmekin koira oli tippunut/menny jokeen ja ei päässyt enää kohti suoraa penkkaa ylös. Kaima nappas pannasta kiinni ja saatiin koira “väljemmille maalle.” Sen jälkeen nähtiin taas jänis,otin heti koiran taluttimeen ja kierrimme jänön. Loppu matka sitten tarvottiin koiran kanssa myötätuuleen mitään löytämättä. Sen jälkeen vaihettiin Solon kankaalle, mutta koiralla oli enin into jo lakannut, joten päivä loppui siihen.

Sunnuntaina sitten oli Jaggerin vuoro ja tällä kertaa isäukkokin lähti ottamaan kyytiä. Ekaks kokeiltiin Kyllösen kankaalta, mutta alue on sen vertta solakka, että siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun otettiin tieltä koira kiinni. Totuttuun murtoon matka kävi ja melkein hetipä se koira meni tien poikki ja pieneen risukkoon pokuttamaan hirviä. Ite menin tietä pitkin lähemmä haukkua, mutta aikani paikalla likellä oltua hirvet vaistosi meikäläisen ja otti jalat alle. Kuitenkin isäukko oli toisella reunalla passissa, joten pääsi yhen vasikan ampumaan siihen. Koira vähä saatteli elukoita, mutta palas takasin,nappasin koiran tarhaan ja otin Jagerin mukaan. Lähettiin Sillankorven pelloilta liikkeelle ja yllättäen tuoreita jälkiä oli yllättävänkin paljon, sillä yhessä aukossa oli parin muunkin elukan makuuksia/jälkiä, joten avitimme vähän koiraa siinä ja kiersimme lenkin, josta koira jonkin ajan kuluttua nappasi muutaman minuutin seisontahaukun, mutta elukat otti jalat alle ja ponkas Kajaanitien yli. Koira meni sellaset 3-4 km perässä ja haukkuenkin muutamassa paikassa, mutta elukat meni selin kylän laidalle, josta saatiin sitten koira kiinni.

Tänään sitten lähin huvikseni koiran kanssa vähä käppäilemässä. Paikkanahan oli toki Ritomäki taaseen, koska tähän aikaan siellä on varmasti jonkin verran hirven hajuja. No koira siinä nuohosi aikansa ennen kun päästiin ns.palstoille, jossa sitten rupes tekemään sitä lenkkiä. Koira veti turpa maassa menemään ja nuohosi aikansa semmosta viiden minsan lenkkiä tehden ennen kun taas törmäs jänikseen ja vei sen 400 metrin päähän. Sitten palasi 300 metriin takasin ja aattelin, että no niin sieltä se kohta tulee tänne, mutta menikin vähä eri kohtaa 420 metrin päähän ja jotakin siellä vielä nuohosi sen 10 minuutin ajan ennen kun palasi takasin. Sitten lähettiin pellon yli rämeelle, mutta taas jänis lähti minusta 15 metrin päästä ja koira vingahti pari kertaa sille ja meni 450 metrin päähän, jossa nuohosi taas ajan ja palasi isoon aukkoon. Ite olin jo kävellyt sinne ja alkoikin tulla jo pimeä joten lähin kotia kohti. Yllättävän sievä iltalenkki, ku koira kävi kylläkin lyhyttä lenkkiä, mutta sievästikkö käveli ja ootteli koiraa, niin sai menemään sen pari tuntia muutamalla kilometrillä. Muutaman pimeän kuvan nappasin huvikseni hieman kohinaa käyttäen.

Täytyy kartoittaa tässä petoeläin havaintoja, sillä nyt viikonlopun jälkeen niitä on tullut muutama.

1. Karhu oli ylittänyt Nelostien viime viikon lopulla. Tästä paikasta on matkaa siihen hirven raatoon vähän päälle 8 kilometriä. Kärsämäen etelän puoleiseen liikenne ympyrään on matkaa noin 3 km.

2. Havainto sattui Haapajärvellä lauantaina Nuijunperän hirviporukalle. Vanhempaa passimiestä kohden oli tullut aukossa 2 sutta kohti. Toinen isompi ja toinen luultavasti pentu. Myöskin tiellä oleva passimies oli nähnyt eri suden. Tarkemmin tapaus sattui Ristikankaalla.

Lauantai meni pyynnin kannalta aika hiljaisissa merkeissä siinä mielin, että hirviä ei saatu kipattua kumoon. Sinänsä ei haittaa, koska aikaahan on toki vielä reilusti jälellä kuhan vaan tulisi uusia asukkaita alueille. Jagerin kanssa oli aika onnistunut ja mukava päivä käppäillä. Koira lähti heti autolta tekemään pari sellaset 5 minuutin lenkit ja sitten,kun itsekkin jalkauduin metsään, niin koira otti ja lähti. Kierti Jylhänjärven ja toppasi tielle. Siellä se jonki aikaa pyöri ja lähin hakemaan koiraa pois sieltä autolla. Koira oli tässä vaiheessa 55 minuuttia luolta pois. Sitten tartattiin Lammasahoon, jossa se kävi muutaman sadan metrin päässä lenkkejä ennenkun törmäsi serkkupojan koiran hirviin, jota mykytti muutaman minuutin paikallaan. Heti ku kuulin toisen koiran haukulla, niin oma koira lopetti haukun,sillä koiralle ei oikein maita toisen koiran haukussa työskennellä… No sitten otin koiran taluttimeen ja menin alueelta pois. Koira vielä kävi joitakin lenkkejä ja autolle päästyttyään vaihdettiin paikkaa. Ajelimme Savinevan laidalle ja käytiin pikku lenkki kiertämässä siellä. Täälläkin koira kävi vielä joitain lenkkejä hakemassa niinkun pitääkin, mutta väsähti ja palasimme autolle. Muutaman otoksen kerkesin metsässä koirasta ottaa ja tässä mielestäni se parhain niistä.

Sunnuntaina tarttasin Jagen kanssa tuuleen ja sateeseen. Tarkoitus oli lähteä Kuusistosta Nevan itälaitaa penkomaan, mutta toisinhan siinä kävi, sillä koira karkasikin myötätuuleen ja itse lähin autolla koiraa hakemaan, kun näytti menevän Lammasahoa kohti. Koira kiinni ja samaan paikkaan, mutta koira kiepsahtikin takasin tielle. No taas koira kiinni ja lähin ajelemaan Rajaperälle, jossa koira laukkaili peltoja pitkin aika moista vauhtia ja ilman järkeä. Sitten toiselle puolelle seuran aluetta eli Savinevalle. Täällä koira lähti jälittelemään jälkeä, mutta toisen seuran alueelle, mutta aikansa nuohottua palasikin jo Savinevan puolelle, josta nappasin koiran märkänä autoon. Sitten loppu päivä meni “passatessa” serkun koiraa, josta passimies sai tojautettua naaras mullikan.  Kuitenkin sain muutaman kuvan valotettua vaikka ilma oli aika karsea kuvaamista aatellessa…

Että tälläsiä otoksia tällä kertaa. Nyt täytyy ruveta oluen lappoamiseen ja varmaa huomenna olis pullotus hommat vastassa.

Joo elikkä Elokuussa kun olin koiraa reenaamass, niin eteeni löytyi se kuollu hirvi…

Eilen isäukko sanoi, että joku (nimeä en muista) oli nähny karhun jälet lumessa(satoi yhtenä iltana hivenen) ja hirvi oli nostettu penkalle. Tänään sitten tarttasimme sinne ja toki odotin, että siellä näkyisi jotakin mielenkiintoista. No olihan se elukka taikka se mitä siitä oli jälellä niin penkalle nostettu ja yksi puukin oli saanu siinä sivussa kyytiä. Selviä jäkiä ei löydetty maasta, mutta metässä oli sen näköinen polku, joka voisi olla karhun. Toki en kyllä tiedä mikä elukka saisi hirven kellisteltyä tuohon ojan päälle penkalle…

Taas on muutama viikko viimesestä postauksesta menny. Viikkoa ennen hirvenpyyntiä kumpanenkin koira mykytti hirviä, Jagerilla jäi saldot heikolle vähän haukkua ja jonki verran seuraamista kaksille elukoille. Jagge mykytti viittä elukkaa nelisen tuntia ja jonkinäkösen kuvatuksen siitä porukasta sainkin.

Siiten siihen hirven metästykseen eli alotus lauantaina päätin tartata Jagerin kanssa. Lähin Ritomäen päältä uuvesta/isosta aukosta liikenteeseen ja en varmaan kerinny ku 50 metrin tallustaa jokia päin, niin koira “karkas” pajukon läpi ja veti Kajaanitien yli toisen porukan puolelle. Sinne se jonki/jälen/vainun perässä meni vähä yli kilometriin. No ite marssin autolle ja ajoin Ritomäen tielle, josta kuhtuin koiran pois(toki oli jo palannu hiukan lähemmä.) No sit takas ja tällä kertaa remmissä vein koiraa aukon puoleen väliin. Sitten alku matka temmeltiin takatuulessa ja mentiin jokia liki. Koira liikkui sellasesta 100-300 metrin lenkkejä eli tälle sessukalle aika tyypillisiä lenkkejä. Kierrettiin Malmikangasta myöten tämä pikku alue ja palattiin takas vastatuuleen. Nyt koira liikkui aika rauhallisesti ja ajallisesti oli vähempi luolta pois. No siitäpä ei sitten mittään löytyny ja volkkasimme kolffilla Tauskaartoon. Sikokankaan silmukasta lähettiin uuvestaan koettamaan vastatuuleen jo lämpötilan mentyä pitkästi toiselle kymmenelle. No siellä koira kävi ja tutkailu pari lenkkiä muutaman sadan metrin päässä ennen ku palattiin pois metästä. Eli vähä turhankin rauhallisissa merkeissä alotus lähti liikkeelle osaltani. Kuitenkin pari hirveä saatiin kipattua nurin ja käytin vielä pojua kaajollakin, jota se mykytti aikansa muiden koirien säestyksellä ja päivän päätteeksi nostimme lihat orteen riippumaan. Sunnuntaina lähin setän kanssa Jaggella liikenteeseen ja koira ei oikein alkuun käyny ku 300 metrin päässä lenkkiä, joten jouduimme jalkamiehiksi.  No ei me nyt kovinkaan pitkästi apostolia kyyditty, ku koira lähti liikenteeseen ja otti mitä luultavammin 2- piikkisen sonnin “jänikseksi.” Siinä se veti heti Piipposten puolelle ja palas sieltä Kajaanitien vartteen, mutta ei kuitenkaan yli vaan takas Junnonperästen peltojen likiä Lauttanevan puolelle. Tässä vaiheessa passimies oli saapunut paikalle ja oli nähny 2-piikkisen menevän tien yli. Koira oli hivenen jääny muasta jälkeen, mutta “nopeasti” saavutti elikon. Sen jälkeen siirrettiin passeja ja oltiin Livellä koiran toiminnassa ja passeissa mukana, mutta tämä “älykkö” kiertelikin ne ja vetäytyi “kuolleesta kulmasta” tien yli aina lehtonevalle saakka. Ajelimme Pataperälle autolla, mutta kun näytti, että elikko vetäytyy Murtoon päin, niin sujautimme sinne.  Murrosta yritettiin mennä likemmä koiraa, mutta se karkasikin meiltä jä vetäytyi Kajaanitien liki. Takas autolle ja ajeltiin isolle tielle. Sieltä se taas otti ja lähti. Taas takas Murtoon, jossa jalkauduin T3 kanssa ja lähin tallustelemaan perään. Muutaman seisontaminuutin sain kuultua, mutta elikko vaan liikkui. Kerran näin vilaukselta elikon vaan en päässy ampumaan. Seurailin aina Tuohimaan penkkatielle koiraa ja yritin jallitella elukkaa, mutta elukka kääntyili edessäni välistä 30 metrin päästä ja välillä kääntyi hieman kauempana. Kuitenkin marssin päättäväisesti koiran+elikon eteen ja sain käännätettyä ne likelle penkkatietä, jossa oli isäukko valppaana ja kävi juoksemassa koiran kiinni. Tähän päättyi se päivä ja saldoksi tältä päivältä 3 elukkaa. Eli “vanhat” lihat pakkaseen ja “uutta verta” riippumaan.

Tiistaina ku oli lihat jaettu(, johon en töiden takia kerinny) ,niin nakkasin paistin palasen marinoitumaan ja pääsin maistelemaan pitkän odotuksen jälkeen tätä mahtavaa herkkua… Samalla tuli laitettua uusi “poika” röhisemään. Tällä kertaa tuli laitettua Indian Pale Alea, joten muutaman viikon päästä pääsis makustelemaan…

Eli marinaatin tekohan on yksin kertaista, kaikkea mitä maustehyllyltä/ kaapista löytyy, niin lätkäistään marinaatiin sopivassa suhteessa ja heitetään jääkaappiin vuorokaudesta kolmeen.

Tällä kertaa päätin kokeilla lihan laittoa liedellä eli pinnat pannulla kiinni ja kuumaan marinaadiin liha paistomittarin kanssa ja mielestäni mediumiksi. Ei ylikypsäksi!

Lihaa keittelin varmaan liki tunnin puoliteholla ja välillä kääntelin paistia toisinpäin tasaisuuden hakemiseksi. Mittari hälytti siinä 56 asteen tuntumassa, jollon nappasin lihan pois ja pistin vähäksi aikaa folioon vetäytymään. Hakusessani oli sellasen 62-65 asteinen liha, mutta kerkesi hieman ylikypsyä liki seittämään kymppiin, johtuen paistin pieneydestä. Seuraavalla kerralla säädän hälytyksen hälyttämään jo 50 asteessa, mutta anyway sen jälkeen paisti oli kuitenkin mehukas ja aika hyvän näköinen sisältä. No olihan sitä rosen väriäkin muassa.